Näytetään tekstit, joissa on tunniste ehlers-danlos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ehlers-danlos. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. lokakuuta 2013

Lääkäri, joka tuntee EHlers-Danlos syndrooman!


HUOM! Koska kommenteja ei voinut vanhalta alustalta siirtää yksittäin kommentteina tähän uuteen alustaan, päädyimme siirtämään ne "könttänä" tänne. Niissä on kuitenkin paljon sellaista tietoa, joka on avuksi muille EDS:siä sairastaville. Henkilökohtaiset tiedot on poistettu.

LÄÄKÄRI, JOKA TUNTEE EHLERS-DANLOSIN SYNDROOMAN!

Terveiset kaikille! Kävin ensimmäisen kerran Seppo Villasen vastaanotolla Ortonissa Helsingissä. Suosittelen! Siinä on lääkäri joka tuntee Ehlers-Danlosin syndrooman! Hän on fysiatri ja hänellä on kivunhoidon pätevyys. Itse kävin kipupoliklinikalla. Opein niin paljon uutta EDS:sta.

Hän selitti esim. siitä, miksi EDS esiintyy suvussa niin erilaisena. Meidän suvussa ei ole ketään samanlaista! Koetan ehtiä kirjoittamaan siitä vielä tarkemmin.

Ortoniin voit mennä yksityisesti, mutta kannattaa kysyä myös terveyskeskuksesta lähetettä. Joskus sekin on mahdollista.

ORTON Invalidisäätiö

Tenholantie 10, PL 29
00281 HELSINKI
puh (09) 474 81
Ehlers-Danlos Sanoo:
Huhtikuun 23. 2009 klo 19:00

Dosentti Ilkka Kaitila ottaa vastaan Orton-sairaalassa, halsu-poli, Tenholantie 10, 00280 Helsinki
ajanvaraus 09-47481 (sairaanhoitaja: Pirkko Strand).

Kannattaa lukea dos. Ilkka Kaitilan luento Ehlers-Danlosin syndroomasta http://www.edssuomi.blogit.fi/luento

Dos. Ilkka Kaitilalla on myös erittäin hyvä asiantuntemus Ehlers-Danlosin syndroomasta!

----------

Ilona Sanoo:
Toukokuun 21. 2009 klo 18:37

Ortoniin saa lähetteen käytännössä vain HUS-alueen ulkopuolelta. Kannattaa muuten muistaa, että esim. Seppo Villasen vastaanotolle voi päästä myös OSKU-kuntoutuksen kautta. OSKU on Ortonin osastokuntoutus, joka on ostopalvelua.


Pipsafi Sanoo:
Joulukuun 10. 2009 klo 23:07

Hei
Seppo Villasen vastaanotto on nykyisin Lääkärikeskus Mehiläisessä Töölössä.
Aikojakin saa aika nopeesti.

Ruodoton Sanoo:
Lokakuun 20. 2010 klo 19:05

Voi apua :(  Onko täällä Keski-Suomen alueella olemassa lääkäriä, joka tietäisi jotain EDS:sta? Kipupolin lääkäri laittoi lähetteen reumapolille, mutta eivät suostuneet ottamaan vastaan vedoten juuri tuohon “ei kuulu tulehduksellisiin reumasairauksiin”, eli lääkärit eivät tunne sairautta. Mistä minä nyt sitten saisin apua? Ortoniin on tuskattuvan pitkästi näillä kivuilla…

Ruodoton Sanoo:
Joulukuun 1. 2010 klo 21:36

Vastaan nyt itselleni, sekä tietysti toisillekkin, jotka etsivät lääkäriä. Seppo Villanen ei ota vastaan enää Ortonissa, hän ottaa vastaan vain Töölön Mehiläisessä, jonne saa nopeasti aikoja.

Mutta julkiselta puolelta löytyy lääkäreitä, HUS:in sivuilta löytyy seuraava ohjeistus:

“Perinnöllisyyslääketieteen yksikkö toimii lähetepoliklinikkana muiden kliinisten yksiköiden tavoin. Lähetteen voi kirjoittaa potilasta hoitava yksiköiden lääkäri, esimerkiksi terveyskeskuslääkäri. Lähettämisen syitä ovat potilaan diagnoosiltaan epäselvä sairaus, sairauden mahdollisen perinnöllisyyden ja periytymistavan selvitykset sekä ohjaus varsinaiseen perinnöllisyysneuvontaan silloin, kun perinnöllinen sairaus on perheessä todettu. Jälkimmäisessä tapauksessa perinnöllisyysneuvontaan ohjataan usein sellaisia suvun jäseniä, jotka itse ovat terveitä, mutta haluavat selvittää mahdollista omaa sairauden kantajuuttaan tai lastensa riskiä sairastua suvussa esiintyvään perinnölliseen sairauteen.

Perinnöllisyyslääkärin vastaanotot tapahtuvat sekä Perinnöllisyyslääketieteen yksikössä sekä eräissä muissa klinikoissa. Lasten ja nuorten sairaalassa, Syöpätautien klinikalla, Naistenklinikalla ja Ihotautiklinikalla toimii säännöllisesti perinnöllisten sairauksien konsultaatiopoliklinikka. Lisäksi perinnöllisyyslääkärit suorittavat osastokonsultaatioita kaikissa HYKS:n klinikoissa. Perinnöllisyyslääketieteen yksikön lääkärit antavat tarvittaessa konsultaatioapua ja luennoivat pyydettäessä terveydenhuollon yksiköissä, alan koulutustilaisuuksissa ja potilasjärjestöjen kokouksissa.

Jonot perinnöllisyystutkimuksiin ovat pitkät, mutta peruutuspaikkoja kannattaa aina kysellä!

Myös väestöliitolla on oma listaus harvinaisista sairauksista ja he auttavat mielellään etsimään lääkäreitää sekä tietoa sairaudesta. Itse otin yhteyttä sähköpostitse Dosentti Ilkka Kaitilaan, jonka vastaanotolla Ortonissa pääsin käymään - matka oli todella raskas ja hankala, mutta kannattava! Sain vihdoin diagnoosin sairaudelleni sekä järjestelmälliset jatkotutkimukset ja hoidot tästä eteenpäin. Oli suuri kunnia saada olla hänen potilaansa - todella miellyttävä ja asiantunteva lääkäri!

Johanna Sanoo:
Joulukuun 2. 2010 klo 5:32

Fysiatri Seppo Villanen ottaa vastaan ainakin kolmessa eri paikassa. Töölön Mehilöisessä, Leppävaaran Mehiläisessä ja Vantaan Lääkärikeskuksessa.


Ruodoton Sanoo:
Joulukuun 2. 2010 klo 11:56

Hyvä kun ottaa vastaan useammassa paikassa - Ortonista kertoivat, että vain Töölön Mehiläisessä, kun sieltä kyselin neuvoa. Helpottaa huomattavasti käyntejä, jos joku lääkärikeskuksista on lähempänä :)

S. L. Sanoo:
Tammikuun 16. 2011 klo 16:37

Minulta on myös haettu jo n.vuodesta -93 niinsanottua päädiagnoosia,arvailtu on paljon ja niin usein oireiden on sanottu tulevan psyyken puolelta:voimakas yliliikkuvuus,selkä-,nivel- ja niskarankavaivoja,mutta onneksi tuttuni opastuksella menin myös Ortoniin Jukka-Pekka Kourille ja hän kyllä myös hyvin piian keskusteltuamme ja hänen tutkittuaan minut,sanoi minulla olevan ED.huokaisin helpotuksesta kaikkien näiden kipeiden,vaikeiden vuosien jälkeen,kun viimein sain diagnoosi.Myös 2v kest tajunnanmenojen syy selvisi.

L.L Sanoo:
Helmikuun 26. 2011 klo 13:12

Löytyisiköhän täältä keski-pohjanmaalta EDS III/HMS diagnosoimaan kykenevää lääkäriä/fysiatria?

Miten ihmeessä saatte lääkärinne tekemään tarvittavat tutkimukset??

Sanna Sanoo:
Lokakuun 3. 2011 klo 19:29

Hei!!

Olen 22v nuori nainen, jolla on EDS-epäily vaikeiden oireiden, jotka eivät sovi nykyisiin diagnooseihin (fibromyalgiaan tai hypermobiliteettisyndroomaan), takia! Lääkärini TYKSissä harkitsi perinnöllisyysklinikalle lähettämistä, mutta olen vastikään muuttanut Mikkeliin. Onkohan sillä suunnalla hyvää, tietävää lääkäriä vai onko parempi mennä täällä mainituille lääkäreille Helsinkiin? Ja kuinka kauan kesti päästä sinne? Haluaisin saada varmuuden diagnoosille jolloin jo 6v kestänyt epätietoisuus loppuisi. Tilanteeni on todella hankala, käytän nilkka- ja rannetukia jatkuvasti ja särkylääkeetkään eivät enää auta, ainakaan lonkka-, polvi- tai sormisärkyihin… Kyynärsauva on joskus käytössä (näin sateisella säällä ja talvella enemmän) Hypermobiliteettisyndrooma on todellakin roskakoppadiagnoosi (niinkuin fibromyalgiakin) ja juuri tästäkin syystä haluaisin saada tietää, onko minulla EDS, sillä se helpottaisi elämää huomattavasti(niin hullulta kuin se kuulostaakin) Mitä olen siitä lukenut, niin sopisi juuri tuo III tyyppi ehkä parhaiten. On tämä hullua kun toivoo että on joku sairaus, mutta niin kauan on kaiveltu (ja myös haukuttu hulluksi aika suoraan ja vielä kun olin nuorempi sekä laitettu ihan suoraan ulos sairaalasta kun psykiatri ei kiinnostanut…) että joku se on, nyt täytyy enää löytää se. Kysymys ei siis ole enää onko, vaan mikä!!

Ville Sanoo:
Lokakuun 12. 2011 klo 14:42

Terve,
Onko kellään tietoa Ehlers-Danlos tietoisista lääkäreistä Tampereen alueella?

Laura Sanoo:
Joulukuun 8. 2011 klo 22:01

hei!
Tampereella ainakin Pihlajalinnassa Andres Sonnenberg ja Apilassa reumatologi Heikki Hinkka, joka pitää myös yksityisvastaanottoa.

Pirkko Sanoo:
Helmikuun 23. 2012 klo 23:58

Hei

Onkohan Kuopion suunnalla ketään Ehlers-Danlos tietoista lääkäriä?
Olen tutustunut sivuilla oireisiin ja eri foorumeissa ihmisten kertomuksiin, osa on kuin suoraan omista kipu ja tutkimus kokemuksista. Olisi ihana saada vihdoin joku diagnoosi vuosien kipuoireille.

Satu Sanoo:
Maaliskuun 31. 2012 klo 20:10

Hei,
Onkohan Rovaniemen suunnalla ketään Ehlers- Danlos tietoista lääkäriä? ja miten se oireyhtymä todetaan? Onko ne jotain kokeita?

Akilleija Sanoo:
Huhtikuun 1. 2012 klo 8:04

En tiedä pohjoisen lääkäreistä, mutta yleensä EDS todetaan kliinisin perustein (Beightonin kriteerit, ihon venyminen ja tärkeää on sukuanamneesi, eli esiintyykö yliojentuvuutta yms. liittyviä juttuja suvussa. Jos halutaan tietää, mikä tyyppi on kyseessä, niin joihinkin tyyppeihin on geenitestejä olemassa, mutta niihin on TOSI VAIKEA päästä, tiedän, kun olen itse yrittänyt päästä. Pitää vähintään olla tosi vaikeat oireet, jotka viittaa IV-tyyppiin, että lääkärit asiaan paneutuisivat, sellainen on ajatus.

Pirkko Sanoo:
Huhtikuun 1. 2012 klo 12:44

Hei Ruodoton
Mistä sait tämän Dosentti Ilkka Kaitilan sähköpostiosoitteen, ja voisiko häneen olla yhteydessä sähköpostitse?

Akilleija Sanoo:
Huhtikuun 1. 2012 klo 13:24

Itse olen laittanut Kaitilalle sähköpostia ja sain vastauksenkin, ja olen ollut häneen yhteydessä puhelimitsekin. Löysin yhteystiedot googlaamalla. Ainakin Marfan-yhdistyksen sivuilta löytyy hänen yhteystiedot.

Pirkko Sanoo:
Huhtikuun 1. 2012 klo 18:36

Kiitos tiedosta.
Täytyy odotella miten asia edistyy muuten,
sitten tarvittaessa edetä tätä kautta.

Orkkidea Sanoo:
Syyskuun 19. 2012 klo 14:08

Hei voisiko mode poistaa tuosta äsköisestä kommentistani oikean nimeni? Oli tarkoitus että siinä näkyisi vain nimimerkkini tai korkeintaan etunimeni! Tuossa alla luki että: ” Kommenttien moderointi on käytössä, joten kommenttisi julkaisussa voi hieman kestää”, niin ajattelin että nämä viestit käydään läpi ja nimen tilalle laitetaan nimimerkki. Ikävä kyllä kommenttini tuli suoraan näkyviin, samoin koko nimi. Lukaisin varmaan itse jotenkin huolimattomasti ohjeet mutta olisin erittäin kiitollinen jos tuo kommenttini nimi/nimimerkki korjattaisiin pikaisesti, Kiitos!

Orkkidea Sanoo:
Syyskuun 19. 2012 klo 14:16

Lisään vielä etten löytänyt tältä sivustolta ylläpitäjän/moden yhteystietoja. Minusta oisi hyvä että ylläpitäjään voisi tarvittaessa ottaa yhteyttä jos ilmenee ongelmia

Ananda Sanoo:
Syyskuun 19. 2012 klo 20:40

Tässä linkki facebookin vertaisryhmän sivuille, johon on koottu esim. tietoja lääkäreistä ja muista hoitoalan ammattilaisista, joilla on kokemusta EDS:sta. Facebook-ryhmän nimi on Ehlers-Danlos Yhdistys ja se on julkinen ryhmä. Tervetuloa osallistumaan myös sinne!

http://www.facebook.com/groups/313532105330516/doc/319982088018851/

peukaloinen Sanoo:
Syyskuun 25. 2012 klo 19:54

Kyllä moden pitäisi osata poistaa tästä ketjusta viestit, jos joku niin pyytää. Vai onko täällä enään ylläpitäjää? Näyttää siltä että sivuston ylläpitäjä on kyllästynyt tai kadonnut jonnekkin? Harmi ettei sivusto enään toimi.

Jos sivuston ylläpitäjä ei jostain syystä jaksa enään seurata/pitää tätä sivustoa niin voisiko hän antaa sen jollekkin muulle EDS ihmiselle hoidettavakseen? Olisi hyvä että jos tänne jatkossakin joku kirjoittaa niin tämä moderointi toimisi. Muussa tapauksessa kannatan sivuston sulkemista!

Akilleija Sanoo:
Syyskuun 25. 2012 klo 21:15

Viesti, jonka moderointia on toivottu, on poistettu. Valitettavasti moderoinnissa on vain vaihtoehdot hyväksyä tai poistaa viesti. Kannattaa siis laittaa nimimerkki, jos ei halua omaa nimeä näkyville.En ole tämän sivuston ensisijainen ylläpitäjä, käyn kuitenkin täällä silloin tällöin katsomassa onko uusia viestejä.

Meillä jokaisella on omat kiireemme ja vaikeutemme, älkäämme siis tuomitko liian herkällä kädellä, jos kaikki ei käy hetkessä.

Poistettu viesti kuului näin:

Fysiatri Harri Hämäläinen on erikoistunut EDS potilaisiin. Hän on julkisella puolella fysiatrian puolen ylilääkäri ja hänelle ohjataan kaikki EDS potilaat. Hän ottaa vastaan myös Dextrassa. Suosittelen. Hän on erittäin hyvä ja mukava lääkäri!!! :) Ja hän tietää todella paljon EDS sairaudesta NIMIMERKKI ORKKIDEA


EDS Sanoo:
Syyskuun 27. 2012 klo 9:36

Olen ollut yli vuoden vuoteessa. Eipä ole ollut voimia lukea kaikkea. Hyvä että jaksan syödä.
Sivojen poistamista en oikein ymmärrä. Näillä sivuilla on paljon tietoa Ehlers-Danlosin syndroomasta.
Sivujen “ylläpitäjä”

Akilleija Sanoo:
Syyskuun 27. 2012 klo 13:57

Voimia sinulle EDS! Vaikka nyt sataakin, niin toivon mukaan tulee vielä paljon lämpimiä ja aurinkoisiakin päiviä.

Orkkidea Sanoo:
Syyskuun 28. 2012 klo 9:30

Voimia sinulle EDS <3 Vilkaisin tätä palstaa aamukahvia juodessani ja huomasin että viestini on korjattu. Kiitos!

Mielestäni tämä EDS sivuston on hyvä… mm. toimintaterapeuttini ja fysioterapeuttini on etsinyt täältä tietoa sairaudesta.

Aluperäiseen aiheeseen palatakseni uskon että Villanen ja Hämäläinen ovat tämän sairauden parhaita asiantuntijoita!

Pirkko Sanoo:
Marraskuun 12. 2012 klo 0:16

Hei EDS, on tosi harmillinen tämä tilanteesi.
Toivottavasti vointisi on joku päivä vielä niin paljon parempi, että jaksat ja pystýt vielä sängystä nousemaan ja jatkamaan elämää paremmin. Toivon että et ainakaan joudu kärsimään kovia kipuja ja että elämääsi kuuluu jotain, joka pystyy mieltäsi piristämään. Voimia matkallesi :)

Minun tilanteeni on edennyt piirun verran, olen saanut ensimmäisen diagnoosin, määrittämätön nivelsairaus, alku se on tämäkin. Toivottavasti pääsen nyt myös parempiin tutkimuksiin.

EDS Sanoo:
Marraskuun 12. 2012 klo 12:14

Hei Pirkko!
Kiitokset kommentista! Hienoa kuulla sinusta!
Nyt on mennyt todellakin yli vuosi tekemättä mitään. Sängynpohjalla. Mutta nyt tuntuu, että pikku hiljaa alkaa aurinko paistamaan. Lääkkeet veivät maksan ja se vei täysin voimat. Kipulääkitystä vaihdettiin, maksaa seurataan jne. jne.
Toivottavasti saat vielä diagnoosin! Jo monta vuotta sitten menin HYKS:in perinnöllisyystieteen yksikköön tutkimuksiin ja nyt piakkoin saan uuden kutsun kuulemaan tuloksia. Mielenkiintoista mitä sanovat. :)

Pirkko Sanoo:
Marraskuun 13. 2012 klo 11:23

kiva kuulla että aurinkoa näkyvissä.
onpas se hidasta tutkimusta jos useampi vuosi on vierähtänyt, mitähän sieltä kuuluu.
Mukavaa talven alkua kaikille:)

EDS Sanoo:
Marraskuun 13. 2012 klo 11:28

Kiitos Pirkko!
Sain juuri äsken EDS Fragile Links -lehden (englanninkielinen). Se on Englannin EDS yhdistyksen lehti. En ole vielä lukenut sitä, mutta siinä näyttäisi olevan mielenkiintoisia juttuja. :)

Kuminauha Sanoo:
Tammikuun 8. 2013 klo 11:39

Hei,

Minulla on ollut nivelvaivoja koko pienen ikäni (oon 36v nainen). Sain lähetteen Seinäjoen keskussairaalaan perinnöllisyyslääkäri Pasi Koivistolle. Sain EDS-diagnoosin, joka oli suuri helpotus kaikkien lääkärissäkäyntien ja epäilysten jälkeen. Hänellä on yksityisvastaanottoTampereen Mehiläisessä. Moni sukulaiseni on käynyt hänen vastaanotollaan. Aivan ihana ja empaattinen lääkäri, joka tuntee EDS:n!

riina Sanoo:
Kesäkuun 19. 2013 klo 15:27

HEIPPA!

Minäkin olen saanut Pasi Koivistolta diagnoosin Seinäjoen keskussairaalasta, olen EDS III. Kävin siellä viime vuoden syksyllä, oli mukava lääkäri.

Pääsin tulevalle EDS-sopeutumisvalmennuskurssille Apilaan, eka jakso on tämän vuoden elokuussa. Onkohan kukaan täältä tulossa sinne? Ainakin kurssi oli Kelan sivujen mukaan täynnä.

Tyttö Sanoo:
Heinäkuun 5. 2013 klo 17:33

Hei. Olen 29-vuotias nainen, jolla hypermobiliteetti, fibromyalgia, välilevyvaivaa jne. Lisäksi minulla on kroonista uupumusta, verenpaine ja pulssi heittelee ja pystyssä oleminen on joskus tosi tuskastuttavaa, kun huimaa ja rintaa puristaa jne. Sairastuin vielä kilpirauhasen liikatoimintaan, joka on pahentanut noita sydänoireita. Minulla ei ole mitään erityisen omituisia arpia, mutta mustelmia kyllä saan helposti. Iho on mielestäni normaalin tuntuinen, mutta kyllä paikoin löysä, esim kyljistä ja kaulasta. Suvussani on lähinnä harmitonta, kivutonta yliliikkuvuutta ja reumaa. Olen ymmärtänyt että ominaisuuteni viittaavat jossain määrin eds-oireyhtymään, mutta en tiedä, kannattaako asiaa enää selvittää. Lääkäreiden kanssa asioiminen on ollut melkoisen turhauttavaa. Onko eds:n diagnosoiminen mielestänne jotenkin merkittävää tulevaisuuden kannalta? Oletteko saaneet enemmän apua vaivoihinne tms? Jos haluaa tyhjentävää tietoa, kenelle lääkärille kannattaisi hakeutua Etelä-Kaakkoissuomi-akselilla?

EDS Sanoo:
Heinäkuun 6. 2013 klo 11:26

Hei Tyttö!
Itselläni kun on klassine EDS, niin ongelmia saattaa ilmetä leikkauksissa. Lääkärien pitää olla varovaisempia, iho pitää “tikata” tiuhempaa, parantuminen huonoa jne. Lääkärit miettivät tarkemmin kannattaako edes leikata. Onko riskit suuremmat kuin hyöty.
Jos kyseessä on Hypermobiili EDS, niin en tiedä dg välttämätön. Mutta jos kipuja alkaa olla paljon, niin silloin ainakin tietää miksi sattuu. Ehkä kuntoutustakin saa paremmin.
Ehlers-Danlosin syndrooma myös periytyy. Sukulaisten olisi hyvä tietää. Itselläni meni vuosia kunnes tajusin mikä minua vaivaa. Siitä voisi olla hyötyä jollekin sukulaiselle.
Itse käyn fysiatri Seppo Villasella johon ole hyvin tyytyväinen. Tiedän myös dos. Ilkka Kaitilan. On myös muita lääkäreitä. :)

Tyttö Sanoo:
Heinäkuun 8. 2013 klo 22:47

kiitos vastauksesta, EDS. Olen ajatellut, että jos mitään vaikeaa sydänvaivaa tai pahoja sijoiltaanmenoja ei esiinny, niin en lähde hötkyilemään. Hms kuitenkin selittää kivut aika pitkälle, kuulemma. Ehkä tosiaan kannattaa sanoo sit viimeistään lääkäreille jos tulee jotain isompaa opetaatiota tai tulee raskaaksi. Se on kyllä jännä ilmiö, tämän yliliikkuvuuden kanssa, kun sitä pidetään lähinnä harmittomana tai jopa positiivisena ominaisuutena ja terveyden merkkinä. Sitä tuntee itsensä aika ajoin hölmöksi, kun valittaa lääkärille vaikkapa lonkkakipua, niin lääkäri kääntelee ja toteaa, että “hyvinhän nämä lonkat liikkuu!” Sitten sitä vain kärvistelee näiden epämääräisten vaivojen ja loistavasti liikkuvien nivelten kanssa. :)

EDS Sanoo:
Heinäkuun 12. 2013 klo 0:03

Hei Tyttö!
Tuli vielä mieleen, että Hypermobiiliin Ehlers-Danlosiin saattaa kuulua myös puudutusaineiden huono vaikutus. Esim. minulla on tämä. Pari kertaa poistettu metallit polvesta “ilman puudutteita” kun lääkärit eivät usko. Jos huomaat tällaista vaivaa niin kannattaa pyytää kirjallinen todistus. Lääkärit kun ei usko vaikka kuinka yrittää selittää.

Tyttö Sanoo:
Syyskuun 19. 2013 klo 10:12

Moi taas. EDS: ei minulla ole puudutteiden kanssa ongelmaa, mutta kaksi kertaa puuduttamisen jälkeen (siis sitten kun puudute on jo haihtunut) alueelle on iskenyt sietämätön kiputila, joka on poistunut muutamassa tunnissa. Ihan kuin se toimenpiteen kaikki kipu tulisi jälkikäteen “tiivisteenä”. Olen ajatellut että tämä on joku allerginen reaktio, mutta ei se varmaan sitäkään ole. Seuraavana päivänä operoidussa paikassa ei ole yleensä enää mitään kipua.

Sain iloiseksi yllätyksekseni sähköpostiyhteyden Ilkka Kaitilaan. Kuvailtuani hänelle nivelongelmiani hän oli sitä mieltä, että minun kohdallani pitäisi sulkea pois perinnöllinen sidekudossairaus. Nyt olen varannut ajan tk:seen, saa nähdä laittavatko lähetettä perinnnöllisyysklinikalle. Voi olla että parempi olisi mennä omalla kustannuksella suoraan jollekin spesialistille. Toisaalta mietin edelleen, että mitä diagnoosi lopulta muuttaisi. Mutta ehkä se olisi silti hyvä tietää.

Sijoiltaanmenoista tuli mieleeni: Te ketkä elätte todetun eds:n kanssa, ovatko sijoiltaanmenot teillä sellaisia että nivel erkanee kokonaan ja raaja jää törröttämään ja vahingot ovat massiivisia? Minulla on aina ollut nivelten “muljahteluja”, jolloin esim. patella tai olkapää liukuu äkillisesti paikaltaan, mutta palaa samantien takaisin. Kipu on sekunnin ajan kova, mutta helpottaa heti kun nivel palaa muotoonsa. Toivun yleensä muutamassa päivässä käyttäen tavallista särkylääkettä/teippiä/jääpussia. En ole pitänyt näitä sijoiltaanmenoina, vaan ainoastaan “muljahduksina”. Nyt olen alkanut epäillä asiaa. Varsinkin, kun kyseiset tapahtumat ovat lisääntyneet viime vuosina. Olen parhaillaankin olkapää teipattuna, juuri tuollaisen kiusallisen muljahduksen/sijoiltaanmenon takia. Kiitos, ketkä ehditte vastata!!!

Akilleija Sanoo:
Syyskuun 19. 2013 klo 11:38

Hei Tyttö ja muutkin,

minulla on ollut lähinnä nyrjähtelyjä ja muljahteluja, mutta ei totaalisia paikaltaanmenoja. Nivelten muljahtelut ovat kyllä lisääntyneet iän myötä. Lapsena muistan vain sen, että kun oli polvillaan, niin polvi saattoi mennä niin lukkoon, että se oli hirveällä kivulla revittävä auki. Vielä nykyisinkin, jos ei varo saattaa polvi muljahtaa niin, että tunne on kuin polvi taipuisi väärään suuntaan.

KIRJOITUKSIA ELÄMÄSTÄ EHLERS-DANLOS SYNDROOMAN KANSSA

Keskustelua siitä, millaista on elämä EHLERS-DANLOS SYNDROOMAN KANSSA

HUOM! Koska kommenteja ei voinut vanhalta alustalta siirtää yksittäin kommentteina tähän uuteen alustaan, päädyimme siirtämään ne "könttänä" tänne. Niissä on kuitenkin paljon sellaista tietoa, joka on avuksi muille EDS:siä sairastaville. Henkilökohtaiset tiedot on poistettu.


Ella Sanoo:
Maaliskuun 11. 2009 klo 14:39

Minulla todettiin juuri Ehlers-Danlosin oireyhtymän 3 tyyppi. Julkisella puolella tätä vaivaa ei osattu diagnostisoida, joten käännyin yksityisen lääkärin puoleen, ja heti löytyi diagnoonsi. Julkisella puolella olevien lääkäreiden koulutukseen ei nimittäin kuulu EDS oireyhtymä.

Itse olen 19 vuotias, ja harrastanut tanssia ja jalkapalloa koko elämäni. Tanssin edelleen, mutta esim. käsivarren nostaminen saattaa oli hyvinkin kivuliasta. Öisin olkapäät ja lonkat saattavat jumittua tiettyyn asentoon, ja aamulla kävely on hankalaa. Polvi taipeet ovat erittäin jäykät, ja polvet kipeytyy mistä milloinkin. Kovalla penkillä istuminen puuduttaa toisen, tai molemmat jalkani. Kivut alkoivat 1½ vuotta sitten, mutta luulin, että kivut johtuvat siitä, etten ole venytellyt tarpeeksi tanssituntien jälkeen, sänky/tyyny on huono yms. Nyt on helpottavaa tietää mikä minua vaivaa, vaikka oireyhymä ei koskaan tule paranemaan kokonaan. Ensimmäiset lääkeruiskeet on annettu niskaan,olkapäihin, lonkkiin ja polviin, jotka tulen myöhemmin piikittämään itse. Toivottavasti hoidot auttavat!

Ehlers-Danlos Sanoo:
Maaliskuun 14. 2009 klo 16:06

Hei Ella! Mitä pistoksia sinulle määrättiin? Minulla on tuo sama ongelma, että jalat puutuu (tuolilla) istuessa. Sen vuoksi istunkin yleensä sängyssä jossa veri kiertää. Kuka lääkäri teki Ehlers-Danlos syndrooma -diagnoosin? Oliko hän reumatologi, ihotautilääkäri vai mikä?

Niksu Sanoo:
Toukokuun 1. 2009 klo 22:57

Oli tuossa yhtenä iltana taas tilanne, joka pisti miettimään onko tässä mitään järkeä. Olin istumassa sohvalle, kun polvi petti. Jäin seisomaan yhdelle jalalle, kun en saanut polvea heti paikalleen, jolloin toinen lonkka muljahti kun ei kestä yhdellä jalalla seisomista. Pidin kipeää polvea koukussa pitämällä farkun lahkeensuusta kädellä kiinni, kun en pystynyt polvea suoristamaan, ja tällöin tietysti se käsi meni olkapäästä sijoiltaan. Onneksi sain lopulta polven liu’utettua paikalleen, jolloin pääsin istumaan, ja kipu poistui myös lonkasta, ja sain olkapäänkin paikalleen. Elämää EDS:n kanssa. Onneksi näitä ei ole ihan joka päivä ;)

suvi Sanoo:
Toukokuun 14. 2009 klo 17:51

ei tää elämä mitään ruusuilla tanssimista eds:n kanssa ole. itsellä todettiin eds I/II klassinen,kun olin 9-vuotias. nyt 23-vuotiaana vaivoja tuntuu olevan enemmän kuin monella 80-vuotiaalla. ja ihmiset katsoo kieroon,jos sattuu mainitsemaan selkä-,lonkka tai polvisäryistä.eihän näin nuorella… :)

Ehlers-Danlos Sanoo:
Toukokuun 14. 2009 klo 17:57

Hei Suvi! Tuntuu tutulta! Olen monesti nauranut sitä, että 80-vuotiaat kävelevät paljon nopeammin kuin minä. Olen aina tientukkona. Myös kuntosalilla yhdteen laitteeseen laiton 30 kg. Minun jälkeen tuli 70-vuotias ja laittoi 65 kg ja nauroi, että kenellä on ollut noin vähän kiloja. Minulla tietenkin.

Minullakin on Ehlers-Danlos tyypi I.

suvi Sanoo:
Toukokuun 17. 2009 klo 21:03

tuon talia en kuntosalilla käykään,vaan voimistelen ennemmin kotona.olin kelan kustantamalla kuntoutusjaksolla 1,5 vuotta sitten,enkä kostunut siitä juuri mitään.samaa tietoa kuin viisitoista vuotta sitten.voimisteluohjeet ainoat,joista on ollut hyötyä. :)

Ehlers-Danlos Sanoo:
Toukokuun 18. 2009 klo 17:44

Hei Suvi! Se Kelan järjestämä kuntoutusjakso, niin missä se oli?

suvi Sanoo:
Toukokuun 20. 2009 klo 16:41

hei!
Se järjestettiin Reumaliiton kuntoutuskeskus Apilassa,Kangasalalla
.
Akilleija Sanoo:
Lokakuun 26. 2009 klo 21:58

Voisiko joku, joka on ollut Ehlers-Danlosin sydnroomaa sairastaville tarkoitetulla kuntoutumiskurssilla kertoa millaista kurssilla oli. Millä tavalla se mahdollisesti eroaa tavallisesta kuntoutuksesta, paitsi, että siellä tietysti tapaa “vertaisiaan”.

Ehles-Danlos Sanoo:
Lokakuun 28. 2009 klo 20:51

Hei Akilleija!
En ole ollut koskaan Ehles-Danlosin syndroomaa tarkoitetulla kuntoutuskurssilla, mutta olen ollut monesti Heinolan Reumasairaalassa. Siellä ei kyllä oikeastaan tiedetä Ehlers-Danlosista yhtään mitään.

Nyt parin viikon päästä olen menossa Orttnin sairaalaan vaativan kuntoutuksen yksikköön. Kunhan pääsen sieltä niin kirjoittelen. Fyriatri Villanen suositteli tätä kuntoutusta minulle.

Johanna Sanoo:
Lokakuun 28. 2009 klo 20:58

Käyn kerran viikossa Kelan järjestämässä kuntoutuksessa, joka kestää tunnin. Joskus olemme kuntosalilla, vesijumpassa tai voimistelua ym. Fysioterapeutti on erittäin ammattitaitoinen. Kuntoutus riippuu paljon myös siitä millainen fysioterapeutti on.

Pipsafi Sanoo:
Joulukuun 1. 2009 klo 22:38

Hei!
Opettelen vasta elämään herrojen Ehlers ja Danlosin kanssa. Diagnoosin sain syyskuun alussa Seppo Villaselta. Sitä ennen ravasin tk:ssa vähän väliä ja kokeita otettiin aivan valtavat määrät mutta mitään ei löytynyt. Kyseltiin jo että josko kaikki olisi masennuksen syytä.
Viime keväästä lähtien on kuntoni romahatanut huonoksi. Työssä olen kuitenkin yrittänyt olla joskin paljon(ehkä enemmän) sairaslomalla kuten nytkin.
Työkyvyn kartoitus on menossa ja psykologi antoi jo lausunnon jossa suosittelee osa-aikaista työkyvyttömyys eläkettä.
Niinä päivinä kun kivut ja väsymys ovat pahat en yhtään tunne olevani lintsari mutta esim. tänään vointi ollut suht kiva tunnen itseni lintsariksi joka vetelehtii kotona.
Mieliala vaihtelee paljon. Välillä on kaikki “hyvin” välillä ei toisen tarvitse sanoa kuin hyvää päivää niin siinä on se hyvä jo liikaa.
Miten teillä muilla on ,onko teillä samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia.
Ps. torstaina työfysioterapeutille kunto kartoitukseen.

Minna Sanoo:
Joulukuun 15. 2009 klo 21:47

Pipsafi: Samanlaisia tunteita täälläkin :( MInkä ikäinen olet? Miten ns. kuntosi romahtaminen tapahtui, minkälaista elämäsi aikaisemmin oli?

Itse olen saanut viime viikolla diagnoosin ja minun romahdukseni on tapahtunut tänä syksynä. Työterveyslääkäri sanoi vain että “koita pärjätä!” ja tk-lääkäri määräsi vain kipulääkkeitä.

Mutta joo - samat tunteet. Välillä olen kuin ei mitään olisikaan ja sitten seuraavana päivänä elän Panacodin turvin. Töissä sinnittelen koska rakastan työtäni enkä haluaisi olla päivääkään pois. Ongelmana on vaan se, että kesken työpäivän saatan kipeytyä työkyvyttömäksi. TÄmä ei ole reilua asiakkaille ja vielä vähemmän työtovereilleni koska joutuvat ottamaan työni omansa ohella lennosta.

Kaikista masentavinta tässä on se, että tilanne tuntuu pahenevan kokoajan. Kuinka pitkälle tämä pahenee? Vielä syksyn alussa kipu tuntui vain todella hetkittäin selässä. Lokakuussa kivun alkaessa olin monta päivää kipeä peräkkäin tehtyäni jotain väärää. Nyt kipeydyn jo pelkästään liian pitkästä istumisesta tai seisomisesta. Ranteeni ovat alkaneet särkeä rasituksen aikana herkemmin ja herkemmin. Pelkään että kohta ranteeni tekevät samaa kuin selkäni.

Tilannetta ei helpota se, että tulehduskipulääkkeet kiellettiin vuotoriskin vuoksi.

Masentavaa on myös ollut huomata, että en pysty enää juurikaan ratsastamaan. Ratsastus on ollut henkireikäni. Ennen tätä syksyä elin aivan normaalia elämää. Mitä nyt nilkat menivät alta, purkit oli vaikeita avata, käsin kirjoittaminen sattui oudosti, juokseminen kipeytti nilkkani, mutta se oli pientä ja en valittanut koska tällainen olen aina ollut ja ajattelin että muutkin ovat. Luulin vain että olen vain kipu herkkä enkä osaa kävellä/juosta oikein. Mutta tämä ei ole enää normaalia. Normaalin ihmisen pitää vissiin pystyä seisomaan paikallaan kipeytymättä?

Ehlers-Danlos Sanoo:
Joulukuun 15. 2009 klo 22:30

Hei Minna!
Kuulostaa niin tutulta! Iloisuus auttaa paljon. Vaikka on miten paljon ongelmia, niin yrittää silti olla positiivinen.
Minulla on ollut nyt noin 12-vuoden pahenemisvaihe ja nyt se tuntuu rauhoittuvan, kylläkin jouduin pari vuotta sitten eläkkeelle 33-vuotiaana.
Kipujen kanssa on ongelmallisinta, koska Ehlers-Danlosin kipuihin kun ei ole kehitetty sellaista lääkettä joka auttaisi. EDS-potilaita kun on senverran vähän, niin sitä ei varmaan edes kehitetä. Täytyy vain tulla nykypäivän lääkkeillä toimeen.

Minna Sanoo:
Joulukuun 16. 2009 klo 17:59

Soitin tänään työterveyshoitajalle ja itkuksihan se meni, kun työterveyshoitaja sanoi että sairaslomalle. Kieltäydyin kun haluan kokeilla mennä töihin tämän kahden viikon loman jälkeen. Hoitaja yrittää auttaa ja saan mennä työterveyshuollon fysioterapeutille. Tammikuun lopulle sain myös työterveyslääkärille ajan, jos vaikka saisi jonnnekin lähetteen kun nyt on tuo diagnoosikin.

Pipsafi Sanoo:
Joulukuun 17. 2009 klo 16:40

Moi
Oon 52 v. täältä uudeltamaalta.
Kunnon “romahtaminen” on sitä et kivut ovat olleet niin suuret et en ole pystynyt kunnolla työhön. Kotona sit se mistä pidän paljon on askartelu yms ja joinain (useimpina) sormet ovat niin kipeät että ei pysty paljon mitään tekemään. Lonkka / selkä särkee eli pitkä kävely tai painavien esineiden(kassitasukkaat töissä) kantelu ja nostelu pahentaa kipua.
Vas. nilkka ei aina ota päällen joten menen aina sillointällöin nenälleni , polvi lonksuu kuten lonkkakin(subluksaatioita) . Olkapään vanha vamma on myös alkanut vihoitella.
Joskus on tunne et on vankina oman ruumiinsa sisällä.
Tietenkään ei saa unohtaa että hvyiäkin päiviä on olemassa.
Tänään meillä oli “kolmikanta” neuvottelu jossa mukana lääkäri, psykologi työpaikan esimies ja minä.
Neuvottelun tulos oli että olen liian huonokuntoinen työskentelemään vanhusten hoivakodissa mutta liian hyvä kuntoinen eläkkeelle.
Eli nyt lähtee paperit Eläkevakuutukseen. Kerroin kyllä etten mihinkään kuukauden työllistämiskoulutkseen mene vaan jos kouluttamaan lähdetään siinä pitää olla myös tulevaisuus.
Sorry tää vuodatus sillä tiedän et on paljon minua kurjemmassa kunnossa olevia.
Mutta kaikille rauhallista ja kivutonta joulun aikaa.

Ehlers-Danlos Sanoo:
Joulukuun 17. 2009 klo 18:28

Hei Pipsafi!
Oikein hyvä kun kirjoitit, suuret kiitokset siitä! On ihan “mukava” lukea samanlaista palautetta kuin oma elämäkin on. Huomaa ettei ole yksin vaan meitä on suuri joukko samanlaisia “outoja” joista lääkärit eivät tiedä juuri mitään.

Minna Sanoo:
Joulukuun 19. 2009 klo 22:58

Onko teillä ollut aina näitä kipuja vai onko tapahtunut joku tällainen “romahtaminen” josta ei ole ollut enää paluuta.

Itselläni kun aikaisemmin nuo vaivat ovat olleet aika mitättömiä. Ja nyt tämän päiväinen fysioterapeutti epäili, että nuo selkäkivut eivät ole eds:stä koska muuten minulla olisi ollut aikaisemminkin selässä vaivaa. Sen sijaan uskoi kipujen olevan välilevyperäisiä. Ohjasi minut nyt “jumppaamaan” aivan toisella tavalla, eli sellaista liikettä missä tulee se kipu. Tarpeeksi monta toistoa niin kipu menee pois kun välilevy työntyy takaisin paikoilleen. Ja kielsi kaikki kumartelut ja selän köyristämiset. Pari viikkoa jos elää kurinalaisesti ja pitäisi itseään kivuttomana niin välilevy pääsisi paranemaan.

Olen toiveikas, mutta samalla skeptinen, koska minulla on ollut melkein parin viikon kivuttomia tai lähes kivuttomia jaksoja silti kivut ovat aina jostain kulman takaa palanneet.

Ehlers-Danlos Sanoo:
Joulukuun 20. 2009 klo 18:46

Hei Minna!

Olen aika lailla skeptinen myös itse tuohon fysioterapeutin mielipiteeseen. Tietysti on mahdollista, että kipu selittyykin välilevy…, mutta pitää muistaa myös että Ehlers-Danlosin kanssa ei koskaan tiedä mikä paikka on huomenna kipeä. Se ei pidä paikkaansa laisinkaan, että kipu ei voi olla EDS:sta, koska sitä ei ole ollut aikaisemmin! EDS:ssa kivut tulevat ja myös menevät. Valistahan vähän sitä fysioterapeuttiasi.

akilleija Sanoo:
Joulukuun 21. 2009 klo 13:30

Ja voi olla ,että kaikki jumppa ei sovi EDS-potilaille tai ainakin on muistettava, että palautuminen vaatii pitemmä ajan. Minä ainakin ihmettelin, kun tein kuminauhajumppaa käsivoiman parantamiseksi, että voima käsissä vain meni huonommaksi ja liikkeiden teko sen kun vain kävi vaikeammaksi. Sitten päätin, että nyt on asioihin tultava selvyys ja menin yksityisesti selvittämään tilannetta. Käsi on aika kremppa ja pelkkä kahvimukin pitäminenkin notkauttaa kyynärtaipeen kivun takia. Jotain jumppaa pitäisi kai minunkin tehdä, mutta mitä ja kuinka usein, onkin kysymysmerkki.Sitä en tullut kysyneeksikään silloin vo:lla.

Minna Sanoo:
Joulukuun 27. 2009 klo 16:15

Sain maanantaina lääkäriltä kokeiluun taas uuden kipulääkkeen: Lyrican. Onko kellään kokemusta?

Viime viikolla olin flunssassa joten eilen vasta uskallauduin kokeilemaan lääkettä vasta eilen illalla. Ei ollut kyllä juur niin mitään vaikutusta vaikka ton pitäisi olla hermoja turruttavaa lääkettä. Tosin annoskin oli pieni (75mg). Olen ollut nyt yhteensä 4 viikkoa pois töistä. Ensin 3 viikkoa lomalla ja nyt viikon sairaslomalla ja huomenna menen hakemaan lisää, kun en nyt sitten ole ollut kivuton ja tavallinen “joulupöydässä” istuminenkin kipeyttää minut.

Ehlers-Danlos Sanoo:
Joulukuun 27. 2009 klo 19:09

Hei Minna!
Minä olen myös kokeillut Lyricaa, mutta en saanut siitä mitään apua kipuihini. Sitä pitäisi muistaakseni käyttää jonkin aikaa ennenkuin se alkaa tehota.

Minna Sanoo:
Tammikuun 14. 2010 klo 17:40

Joo kokeilin Lyricaa pari päivää ja melkein poltin talomme keittämällä makaroneja parisen tuntia! Piti kysyä isännältäkin iltasella että olenko pessyt jo naamani kun en musitanut. Joudun olemaan paljon yksin lasten kanssa joten päätin että Lyrica ei ole minun juttuni!

Sen verran kuulumisia, että olin koko Joulukuun pois töistä. Palasin sitten sairasloman vikalla viikolla ns “normaali-elämään” ja viikonloppuna olin 3 päivää töissä. Selkä kestikin työtä kohtuu hyvin.

Ennen töihin paluuta, ystäväni laittoi selkääni aromaterapeuttista öljyä, jonka pitäisi auttaa kipuun ja varmaan jonkun verran auttoikin kun töissä meni kohtuu hyvin. Nyt siitä on viikko ja selkä kipu iski jälleen :( Panacodia vaan taas kehiin.

Ärsyttää tämä kivun kanssa käsikädessä liikkuva väsymys. En jaksa mitään! Pyykkivuori kasvaa kasvamistaan ja vaatteet saa lojua lattioilla kun en jaksa kumarrella ja noukkia niitä.

Kävin Villasella, joka katsoi selkäkuviani… lordoosia ja kyfoosia sekä yläselässä selkäranka lähtee hieman kiertymään. Kipu ei kuulemma johdu välilevyistä vaan vaan kierosta selästä. No sittenhän se vasta itkuksi meni, kun miten tästä nyt sitten ikinä pitäisi parantua!

Maanantaina menen työterveyslääkärille ja työterveysfysioterapeutille.

Ehlers-Danlos Sanoo:
Tammikuun 14. 2010 klo 21:31

Hei Minna!
Minulla on samanlainen pyykkivuori odottamassa. Olen ostanut varmaan 100 paria sukkia kun en jaksa niitä koko ajan pestä. Pyykin laitto kuivumaan on todella työlästä. Se sattuu sormiini niin paljon… sormet menevät täysin tunnottomiksi jne.

Minna Sanoo:
Tammikuun 23. 2010 klo 21:55

Kiitos, E-D! Kiva kuulla että joku muukin lipsuu kotitöistä :) Suosittelen kuivausrummun ostamista.
Viikonloppu meni kivasti lähes kivutta!

Kävin maanantaina työterveyslääkärillä, joka nyt oli eri kuin syksyllä ja oli todella kiinnostunut tilastani. Kuunteli silmät pyöreänä kun selitin liian pehmeistä jalkapohjistani. Totesin että minun on selän kannalta parempi kulkea korkeammissa koroissa. Lääkäri ihmetteli kun en taita nilkkojani niillä… mutta tosiasiassa kompastelen ja nyrjäyttelen nilkkojani enemmän paljain jaloinn ja tai läpyskäsandaalein kun en saa mistään tukea kantapäälleni. Sen sijaan talvisaappaissani, jossa on korkeat korot, on kantapäiden sivuissa erilliset vahvikkeet niin että kantapään rasvapatja ei pääse nuljumaan. Selkäni ryhdistyy koroilla, eikä väsy toisin kun jos kävelen tai seison ilman kenkiä tai korkoja.

Sain jokatapauksessa lähetteen nyt HUS:n fysiatrille. Lannerangasta otettiin röntgen. Kävin työfysioterapeutilla joka antoi taas tukillihas treeni ohjeita. EN ottanut nyt saikkua kun halusin kokeilla töissä oloa.

Seuraavana päivänä menin tk:n järjestämään selkäjumppa ryhmään. Siellä olin nuorin (31 v.) ja muut olivat päälle 50vuotiaita. Taisin olla raihnaisin, kun en voinut tehdä mitään liikkeitä selin. Tämän johdosta sain myös niskani kipeäksi ja häntäluuhun ja alalantioon tuli kipua.

Tälläkertaa olin yhden päivän töissä. Heti alkuvuorosta jouduin kurkottamaan korkealla tippapussia ja työntämään sairaalasänkyä… ja sen jälkeen sain sanoa hei-heit taas vähäksi aikaa työnteolle. Kävelin lähes varpaillani kun tällä kertaa häntäluu kipuili keskiselän lisäksi.

Menin sitten tk-lääkärille aamusta hakemaan saikkua. Sain 10 päivää ja nyt kokeillaan Triptyliä parantamaan untani ja nostamaan kipukynnystä. NUkuin ja torkuin ehkäpä yhden vuorokauden Panacodilla, kunnes menin hakemaan uudet lääkkeet apteekista. Eilen illalla sitten kokeilin Triptyliä ja nukuin paremmin, heräsin vain muutaman kerran kipuun. Päivällä olin kipeämpi ja jouduin ottamaan PAnacodia enenn kauppaan lähtöä. Laitoin jalkaani väljät lenkkarit ja kaupassa kipu yltyi ja tunto meni ulommista varpaista ??? En työntänyt kauppakärryjä enkä kantanut mitään kävelin vain hissukseen. (mies sai hoitaa hommat).

Kotona olo taas helpotti. Mutta tänään kyllä oikeasti olen ollut virkeämpi kun nukuin paremmin. Ehkäpä sitten kannattaa syödä tuota Triptyliä, josko vaikuttaisi positiivisemmin mielialaan vaikka kyllähän minä taas sisäisesti itkua väänsin kun mieskin kiukkusi sitä että “Mikäpä sinulle ei nykyään huonoa tekisi!” No mikäpä ei :(

AIniin nyrjäytin tänään autossa istuessani taas pitkästä aikaa nilkkani, kun korjasi kenkää jalkaan. Mies ihmetteli miten siinäkin onnistuin! Nyt nilkan uloimmassa osassa on pieni kipupiste.

Tällä viikolla oli myös poikani hammaslääkäri. Kerroin EDS:stä ja hammaslääkäri olikin ihmetellyt poikani poikkeuksellisen korkeita kuspeja ja syviä uurteita, jotka ovat tyypillisiä EDS:lle. Tämä samainen tapaus on veljeksistämme se joka kaatuilee nilkkojen mennessä alta :(

Pipsafi Sanoo:
Tammikuun 23. 2010 klo 22:17

Kipuilen lähinnä niskani kanssa tällä hetkellä. Kaks kertaa on viety aluesairaalaan ja siellä epäilty aivoverenvuotoa. On otettu Tt kuvat päästä ja nyt toisella kerralla selkäydin punktio tehtiin.
Sain sitten lähetteen fysikaaliseen.
Siellä terapeutti katsasti koko kropan ja kyseli missä pahimmat vaivat. Niskaa se ei suostunut edes hieromaan ennenkuin saadaan kipu lähes kokonaan pois. Jumppaliikkeitä neuvoi jotka minusta tuntui ensin lähinnä leikiltä mutta totesin ekakerran jälkeen että hups sehän onkin rankkaa niskalle :).
Sitten kerroin nilkastani joka on niin löysä että kaatuilen välillä aivan tasaisella maalla. Terapeutti kysyi eikö kukaan ole ehdottanut ennen siihen tukea ja antoi lähetteen ensi viikolle Respectaan. Jee.
Olen nyt ollut sairaslomalla kaksi kuukautta ja ensi viikolla taas lääkäri. Luultavasti jatkan lomailua edelleen sillä hoitotyöhön en voi palata ainakaan nykyiseeni.
Mieliala on yhtä nousua ja laskua sillä pitäisi miettiä mitä haluaisi lähteä opiskelemaan jos kouluun laittavat. Mietin vain onko mitään järkeä kouluttautua sillä en jaksa istua tuntia kovalla penkillä ja kuka ottaa töihin EDS:läisen joka saattaa jäädä sairastamaan alvariinsa ja lisäksi kaatuilee aina silloin tällöin.
Miten teillä hyvät kanssa eläjät nää asiat on hoidettu.
Voihan se toki olla että olen ollut 35 v. hoitoalalla niin se on vain korvien väli vika ettei osaa miettiä uutta ammattia.

Tulipa sekava vuodatus mutta huh ku se helpotti:)

Minna Sanoo:
Tammikuun 24. 2010 klo 12:36

:( halaus Pipsafi:lle - samoissa tunnelmissa. Puoltoista kuukautta olen ollut poissa töistä ja pelottaa etten voi tehdä enää rakastamaani työtä jos tämä samanlainen meno jatkuu. Pomoni jo väläytteli että ei näytä kovin lupaavalta jatkot samassa duunissa… toisaalta en kestä istumista tai seisomistakaan.

Jotenkin kieltäydyn uskomasta, että tää kipu olisi vain EDS.stä. Miten se voi yhtäkkiä äityä puolen vuoden sisällä kun jo tähän ikään olen päässyt lähes vaivatta?? Elättelen toivetta että selästäni löytyisi jokin korjattavissa oleva asia.

Tänään alkoi päivä lupaavasti, olin pirteä ja kivuton! Siivosin hieman (noukin lelut ja vaatteet lattioilta). Mutta n 15 min. jalkeilla olon jälkeen alkoi selkää särkeä ja särky yltyy kokoajan. Olen yksi lapsen kanssa kotona joten en haluaisi ottaa Panacodia joka väsyttää. Menen pötkälleni ja toivon että kipu hellittäisi. OIkeasti tämä pahenee viikko viikolta! Vielä syksyllä pystyin kituuttelemaan jotenkin töissä vaikka välillä säryt yllättivätkin!

Pipsafi Sanoo:
Maaliskuun 4. 2010 klo 13:17

Masennuksesta ja kivuista huolimatta valo pilkahti tänään. Tuli tieto Kelalta että pääsen kuntoukseen toukokuussa Apilaan.
Onko muille tullut jo tietoa?
akilleija Sanoo:
Maaliskuun 4. 2010 klo 15:04

Minä sain eilen tiedon, että hakemukseni on hyväksytty.

Eds Sanoo:
Maaliskuun 4. 2010 klo 19:40

Hei!
Äitini sai tänään myös tiedon, että pääsee toukokuussa Apilaan. Onko siellä oikein EDS-kuntoutus vai mikä?
Eds Sanoo:
Maaliskuun 4. 2010 klo 19:42

JIM-kanavalta tulee muuten Ehlers-Danlosin syndroomasta ohjelman uusinta 22.4. klo 14.05!
akilleija Sanoo:
Maaliskuun 5. 2010 klo 8:55

Toukokuulla juu on kaksi viikkoa ja syksyllä viikko, Ehlers-Danlos -sdyndroomaa sairastaville oma kurssi. Sille hain ja pääsin.

Minna Sanoo:
Maaliskuun 8. 2010 klo 16:28

Minäkin pääsin :)

Akilleija Sanoo:
Maaliskuun 8. 2010 klo 19:36

Mielenkiinnolla odotan tuota toukokuuta. :)

Pipsafi Sanoo:
Toukokuun 15. 2010 klo 15:31

Moikka ! Pian edessä odotettu kuntoutus Apilassa. Onko ketään linjalla Karkkila-Riihimäki-Hämeenlinna ken kaipaisi kyytiä sinne?
Yhteydet pikaisesti: piipero44@hotmail.com.

Ruodoton Sanoo:
Syyskuun 11. 2010 klo 12:49

Hei kaikki!
Sain diagnoosini 3 päivää sitten - oikeastaan oma diagnoosini tuli sivutuotteena, kun sairaus todettiin tyttärelläni, joka on 15v.
Olen 30v nainen ja olen yrittänyt vuosikausia saada tietoa, mikä minua oikein vaivaa - sairauksien ketju on vienyt elämäni totaaliseksi helvetiksi ja viimeinen tk-lääkärin diagnoosi oli Fibro… Onneksi tyttäreni sai lähetteen eteenpäin ja HUS:n lastenlääkäri tunnisti meidän molempien ED:n ns. klassiseksi.
Koin romahduksen 1,5v sitten, kun jalat lähtivät alta töissä. Siitä eteenpäin on tilani huonontunut ja huonontunut, en pääse pahimpina päivinä kävelemään jalkaterä, polvi, lonkka ja selkäkipujen vuoksi. Lääkkeinä käytänä tramadol hexalia, lyricaa ja orudista - nyt odotan innolla kipupolille pääsemistä ja uuden elämän aloittamista. Eihän diagnoosi kipuja vie, mutta auttaa varmasti sairaude hoidon ja kuntoutuksen järjestämisessä.
Olin välillä jo itsemurhan partaalla kipujen ja lääkärien ilkeiden kommentien vuoksi - onneksi en antanut periksi ja taistelin myös tyttäreni terveyden puolesta! Hänen elämästään ei ehkä koskaan tule näin kivuliasta, koska sairaus on todettu jo noin nuorena :)
Voimia teille kaikille ja iloa syksyyn♥

eds Sanoo:
Syyskuun 11. 2010 klo 18:08

Hei Ruodoton! Tuntuu tutulta. Diagnoosin saaminen auttaa paljon. On erilaista mennä lääkärinvastaanotollekin kun on dg.
Kipulääkityksesi on kuin minun aikoinaan. Oma elämäni muuttui täydellisesti kun sain Durogesic-kipulaastarin. Suosittelen.

eds Sanoo:
Syyskuun 12. 2010 klo 8:04

Hei Ruodoton! Täytyy vielä kirjoittaa, sillä olen lukenut kirjoituksesi jo monesti. Se on aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut muutama vuosi sitten.

Uskon, että tilanteesi tulee vielä paremmaksi kun Ehlers-Danlos diagnoosi on nyt varmistunut. Kysy tk-lääkäriltäsi olisiko mahd että saisit maksusitoumuksen EDS-lääkärille. Itse tiedän 2, fysiatri Seppo Villanen ja dos. Ilkka Kaitila. On mahdollista, että saat maksusitoumuksen vaikka asuisitkin satojen kilometrien päässä kyseisistä lääkäreistä. Tässäkin on kuntakohtaisia eroja, jotkut saavat ja toiset taas ei.

Lääkityksestä vielä sanoisin, että Durogesic-lääkitys on todella muuttanut elämäni. Vuosiin en pystynyt tekemään mitään, istuin vain sängyssä. Kun lopulta suostuin tähän lääkitykseen, niin sain uuden elämän. En olisi ikinä uskonut että alan ompelemaan! Nykyään ompelen vaikka mitä.

Ensin Durogesic-annostus oli 50 µg, mutta nykyään vain 12 µg + käytän kyllä Panacodia rinnalla.

Kyllä aurinko alkaa paistamaan meille Ehlers-Danlosin syndroomaa sairastavillekin!

Pipsafi Sanoo:
Lokakuun 22. 2010 klo 20:27

Moikka Ruodoton.
Luin viestisi ja tuli mieleen kun kerroit meneväsi kipupolille ettet vaan pettyisi. Ainakin Hus:in poli oli minulle suuri pettymys. Oma lääkärini laittoi lähetteen kipupolille ja sieltä tuli vastaus minua näkemttä ja kuulematta että yliliikkuvuus oireyhtymässä kaikki opiaatit pois ja parasetamolia tilalle ja jos ei auta niin sitten psyykelääkkeitä isoilla annoksilla.
No itkuhan minulta pääsi. Ymmärrän hyvin kipukynnys lääkityksen joka minullakin on mutta en halua enempää sekoittaa päätäni sillä psyykelääke määrällä jota sieltä minulle olisi annettu.
Kävin sitten Villasen vastaanotolla ja Villanen hiukan “naureskeli” kun luki kipupolin ylilääkärin kommentit.
Lääkärini puhui lähetteessä EDS :stä ja kipupolin lääkäri pelkästään yliliikkuvuudesta, antaa mielestäni erittäin ikävän kuvan Hus:in kipupolin tietotaidosta.
Eli iso MUR MUR.
Toivon hartaasti että sinä saisit sieltä apua.
Lämmin virtuaali halaus sinulle ja voimien toivotus.

Tanja Sanoo:
Maaliskuun 26. 2011 klo 3:02

Minua myös kiinnostaisi kuulla muiden tarinoita. Sellaisia yleiskertomuksia miten elämä sujuu.

Oma historiani on tällainen: Sukurasite tulee ilmeisesti molempien vanhempien puolelta. Lähisukulaisilla on vastaavia ongelmia mutta kuitenkin niin erilaisia, tauti näyttäytyy niin kirjavasti :)
Pienestä asti olen ollut tapaturma-altis tai niin äitini pitkää oletti ennen kun erilaiset oireet osattiin yhdistää ja koota oireisto yliliikkuvuudeksi. En muista lapsuudesta kipuja mutta vähän väliä oli idealsidettä tai lastaa sormissa, polvissa tai nilkoissa. Usein nämä vaivat tuli ihan tavallisessa elämässä, kaaduin, hypin hyppynarua jne tavallista lapsen elämää. Teini-iästä muistan vaivoja paremmin. Leukani alkoi oireilemaan 13vuotiaana, en pystynyt pureskelemaan kunnolla ja leukaa särki. Sain yöksi kiskot jotka auttoivat mutta eivät tietenkään vienyt vaivaa pois. Molemmissa polvissani oli “slatterin tauti” jotka hoidettiin kipsauksella ja myöhemmin tähystettiin (ollessani 15v.) Nuoreksi aikuiseksi asti kipuja oli yksittäisissä nivelissä jotka kipeytyivät yleensä jonkin tekemisen tai esim urheilun yhteydessä. Lääkärit puhuivat liikarasituksista ja murtumista. Itse en voinut ymmärtää miten murtuma voi tulla esim uidessa! Kipuni ovat yleensä lepokipua, tehdessäni asioita en huomaa kipua mutta jälkeenpäin olen aivan romuna. Se onkin omasta mielestä hankalinta kun innostuu jostakin tai tekee vaikkapa ihan tavallisia kotitöitä joihin pystyy hyvin mutta seuraavana päivänä huomaakin, että kroppa kipeytyykin. Kurjaa ja masentavaa kun sitä ei osaa ennakoida! Enkä kyllä halu ruveta rajoittamaan elämääni turhaan ja pelkäämään kipuja etukäteen joten riski lepokivuista on vaan nieltävä. 20 vuotiaana alaselkäni kipeytyi ja kipu kroonistui. Lääkärit määräsi särkylääkkeitä eikä muuta “koska olet niin nuori ja liikutkin hyvin, selkä ei ole edes jäykkä”. No eihän se ollutkaan kun juurikin päinvastoin :D 5kuukautta kivusta kärsittyäni, yöunet ja toimintakyvyn menetettyäni tuntui, että olen hulluuden rajamailla. Kipu tuntui paineena ja säteili jalkoihin. Jossain vaiheessa pääsin yksityislääkärin kautta magneettikuvaukseen ja homma alkoi selvitä. Pullistumia oli useita ja sain lähetteen Reumasairaalaan jossa diaknosoitiin hybermobiliteetti. Olin silloin 21 vuotias. Sain todella paljon apua ja positiivisuutta sekä Reumalta että Ortonilta. Olin kuntoutuksissa aina se nuorin ja ulkoisesti hyväkuntoisin. Nyt olen 32v. Selkä on rauhottunut täysin viidessä vuodessa kivut oli ohi. Leukanivelet on kuluneet ja välilevy on pysyvästi pois paikaltaan. Erilaisia kipuja siellä täällä on jatkuvasti. En syö lääkkeitä jatkuvasti. Kylmä auttaa, etenkin huippukylmä hoidot. Piikkimatto ja omat jumppailut on tärkeitä. Vaivoja on vaikea selittää, lähinnä ne ovat arkipäiväisiä asioita paikat naksuu ja poksuu, menee sijoiltaan, pitää pitää taukoja hommia tehdessä, oikoa/ muuttaa asentoa ettei jumiudu. Väsymys on välillä hirvittävää. Tulehduksia on tiuhaan (virtsatiet, korvat) Tinnitys ongelmaa ja ääniherkkyyttä. Kaatuilua kun nilkat nyrjähtelee ja tasapaino on huono. Mut se mikä on hyvää et vanhat kivut lievittyy ajan myötä! Toki uusiakin tulee mutta pitkään vaivanneista oireista oon päässyt aikaa myöten eroon (esim alaselkä ei vaivaa enää käytännössä ollenkaan). Pitkä tarina tuli, jos jollekin nuoremmalle ois hyötyä. Toivottavasti muutkin kirjottelee! Minulle ei siis ole diaknosoitu muuta kun vahva hybermobiliteetti mutta epäilen vahvasti et EDS olis oikeampi arvio. En ole ollut tutkimuksissa vuosiin, olis kiva päästä kun tilanteet ovat muuttuneet vuosien saatossa ja uusia vaivoja ilmennyt. Kerään voimia ja rohkeutta lääkärin varaamiseen… Tsemppiä kaikille ja hymyä kevääseen!

Tanja Sanoo:
Maaliskuun 26. 2011 klo 3:09

Kivoja kirjotusvirheitä mulla tossa kun yöllä tätä kirjotin (esim diaknosoitu, koo geen tilalla, hehe!) Älkää antako häiritä!

akillieja Sanoo:
Maaliskuun 26. 2011 klo 12:04

Kiitos tarinasta, Tanja. Siinä oli paljon yhtymäkohtia ja toisaalta ihan erilainen tarina kuin minun. Minä en juurikaan lapsena miettinyt terveyttä, yhden kerran kaaduin pyörällä teini-iässä ja jouduin sairaalaan, sitten menin vasta noin nelikymmppisenä lääkäriin, kun nivelkivut alkoivat rassata liikaa, eli lapsena oli lähinnä hengästyminen, minkä muistan, että kun maitoakin joi, niin saatoin läähättää. Yhteen aikaan yläluokilla polvet kyllä menivät lukkoon, kun yleensä polvieni päällä istuin kotioloissa, ja kivun kanssa niitä sitten “repi” auki. Mutta ei sitä koululääkäri mitenkään noteerannut, kun taisin kysyä.
Eli ei ollut sen suurempia ongelmia noiden nivelien kanssa lapsena ja se polvien lukkiutuminenkin sitten jossain vaiheessa jäi pois.

MInulla on vasta nyt aikuisena alkanut nivelet subluksoitua, eli ei ihan täysin pois paikaltaan, mutta nyrjähtelee ja menee vika-asentoihin yms. Polvet vanhastaa ja nykyään on alkanut lonkat oirehtia. Vaan, kun menet lääkäriin, niin eihän niissä mitään muuta todeta, kuin yliojentuu.

Ei sitä toisaalta joka “nyrjähdyksestä” voi rtg-kuvaustakaan vaatia ja lääkäriin on turha mennä, jos kävelemään pystyy.

Eli sitä minä ihmettelen, että miks näin päin? Toisillahan, kun on lukenut on toistuvia luksaatioita jo nuorena, vaan niinhän se on, että me ollaan yksilöitä.

Hyvää kevättä vain jokaiselle.

Niksu Sanoo:
Huhtikuun 1. 2011 klo 9:50

Akilleija; minullakin on osittaiset sijoiltaanmenot alkaneet pääosin vasta aikuisiällä, tosin toinen olkanivel on aina ollut todella löysä. Mutta esim. kyynärnivelten kanssa on ollut ongelmia vasta joitain vuosia, samoin polvien. Tosin ne ongelmat onkin nyt jo tosi hankalia. Minun hoitava lääkäri on fysiatri, joka aina pyrkii selvittämään mitä nivelissä tapahtuu, esim kyynärnivelissä hänen mukaansa luun pää pääsee tietyissä asennoissa menemään väärään paikkaan joka aiheuttaa lukkiintumisen ja kivun. Minusta on kiva tietää, mikä ongelmia aiheuttaa, vaikkei se siihen kipuun autakaan. Minullahan eds aiheutti sen, että olen ollut tämän vuoden alusta lähtien osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Aika paljon kyllä hirvittää se, miten nopeasti toimintakyky on laskenut, ja huolestuttaa se alkaako kovin moni nivel vielä oireilemaan. Tosin ei niitä kovin montaa taida olla enää jäljellä jossa ei olisi jo ongelmia..

noona Sanoo:
Marraskuun 18. 2011 klo 22:49

moikka! näistä sivuista on ollu minulle kamalasti apua, kiitos! Minulla todettiin eds vähän aikaa sitten, tyypistä ei vielä tiedetä. Muistan ensimmäiset jalka kipuni 8 vuotiaana kun perheen kanssa oltiin mustikka metsässä. Kipu oli aivan kamala, jäin kannolle tai kivelle istumaan ja odottamaan. enkä saanut mustikka piirakkaa koska en kerännyt mustikoita :( muistan kertoneeni kivuista isilleni, olen isin tyttö. Vastaus oli kuitenkin aina “ne on vain kasvukipuja”. Tätä jatkui monta vuotta. koulussa valitin terveyden hoitajalle, sieltä tuli vastaus etten liiku tarpeeksi. liikuin jjoka päivä… Ala asteella minua pidettiin sirkus friikkinä, olin venyvä ja sormet taipuvat ja lähtevät irti, nilkat lähtee alta ja nykyään polvetkin. Olin hidas liikkeissäni ja sain kuulla siitä. meinasin luopua toivosta kun kukaan ei uskonut että minuun sattuu ja vähätteli. Harrastin cheerleadingiä, ihana laji mutta niin väärä minulle. No enhön minä sitä tiennyt, nyt tiedän kun skolioosi on mennyt niin pahaksi. 18 vuotiaana otin itseäni niskasta niikki, jeräsin rahat ja menin yksityiselle, todettiin hypermobiliteetti ja molemmat jalat leikattiin mehiläisellä, nyt sentään kävelen normaakisti, kivut lähti 2 kk, ja tuli pahempina takasin. Nyt olen 21v, koulun käynti on hankalaa. en voi matkustaa bussilla en voi ajaa autoa. hyvinä päivinä olen 2 tuntia ilman kipuja. tulevaisuus pelottaa olen 2 vuodessa mennyt ihan kamalaan kuntoon. Ei jaksaisi enään viikottaisia sairaala käyntejä, niin monta väärää diagnoosia ja vääriä lääkkeitä. Hampaat maksa ja munuaiset pilalla. silti joka päivä jaksan hymyillä, jostain se aurinko aina tulee esiin minullekkin :)

Heli Sanoo:
Helmikuun 11. 2013 klo 10:26

Heips! Minulla todettiin EDS jo vauvana, jolloin äidillenikin vasta selvisi hänen sairastavan samaa tautia. Varmasti ei osata sanoa mihin tyyppiin kuulun, mutta arvioksi laitettiin tyyppi 2. EDS ei ole elämääni liioin vaikuttanut ja olenkin ollut aina hyvin vastahakoinen edes perehtymään asiaan tarkemmin. Olen kohta 22-vuotias ja ainoat haitat tähän mennessä ovat olleet heikot polvet. Pienenä minulla oli napatyrä, mutta se leikattiin, kuten myös molemmat nilkat virheasennon takia. Hörökorvatkin leikattiin mutta se tuskin tähän tautiin liittyy :D Nuorempana nivelsiteet menivät todella herkästi mutta sitä ongelmaa ei ole aikoihin ollut. Polvilumpio on mennyt kolmesti sioiltaan ja vaikka viimeisestä on jo n. viisi vuotta ei tuon polven kanssa täysin uskalla olla koska sen tuntee ettei se polvilumpion kuopan reuna ole enää tarpeeksi korkea pitämään polvea paikallaan. Sydämen läppävikakin löytyy, mutta siitä on selvitty päivittäisellä beetasalpaajalla sekä joka toinen vuosi on käytävä kontrollikäynnillä. Mustelmia saan aika herkästi ja kaikissa saaduissa arvissa iho on paperin ohutta. Poikaystäväni tuppaakin sanoa että olen sokerista tehty, ku tuppaan valittamaan pienestäkin tökkäisystä :) Kyllähän tätä kerrottavaa näköjään löytyisikin, mutta ne ei tule nyt loogisessa järjestyksessä mieleen, joten eiköhän tämä riitä

Kristiina Sanoo:
Helmikuun 11. 2013 klo 16:38

Hei Heli! Tutulta tuntuu. Itse olen samanlainen etten pahemmin jaksa lukea mitään Ehlers-Danlosiin liittyvää. Mutta oireita kun saattaa tulla lisää kun vanhenemme


KIPU JA KIVUNHOITO!

HUOM! Koska kommenteja ei voinut vanhalta alustalta siirtää yksittäin kommentteina tähän uuteen alustaan, päädyimme siirtämään ne "könttänä" tänne. Niissä on kuitenkin paljon sellaista tietoa, joka on avuksi muille EDS:siä sairastaville. Henkilökohtaiset tiedot on poistettu.

Keskustelua KIPU JA KIVUNHOITO -teemasta!

Johanna Sanoo:
Tammikuun 2. 2009 klo 12:56

Hei kaikille!
Kysyisin kipulääkityksestä:
Minulla on EDS ja jatkuvat krooniset kivut. Tervettä päivää en ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Minua kiinnostaisi mitä särkylääkkeitä käytätte? Miten hoidatte kroonista kipua?

marjo Sanoo:
Tammikuun 2. 2009 klo 15:57

hei johanna.
itselläni on 1-2 tyypin eds-todettu lapsena.
aloitin 6vuotta sitten avantouinnin,se on auttanut ainakin minua.siitä kannattaa lääkärin kanssa keskustella,kaikille se ei sovi.niska säryt ovat jääneet kokonaan, avannossa käynnin myötä.sekä muutkin säryt lieventyneet huomattavasti.vaikuttaa myös mielialaan piristävästi.
marjo

Johanna Sanoo:
Tammikuun 2. 2009 klo 21:14

Hei Marjo!
Ikävä kyllä minä kuulun juuri niihin, jotka eivät saa mennä avantoon. Minä en kestä kylmää laisinkaan. Minua auttaa lämpö. Jyväpussin kun laitan mikroon ja sen sitten selän alle, niin kyllä tuntuu makosalle.
Jännää miten erilaisesti me ihmiset koemme. Minulla on erit. paha Raynaudin oire ja ehkä juuri se estää tämän kylmähoidon mistä monet saavat apua.
Ilmeisesti nämä kylmä/lämpövaihtelut eivät liity mitenkään rajoittavasti (siis kriteerinä) tässä Ehlers-Danlosin syndroomaassa. Oletko kuullut? Miten sinulle sopii lämpö?

Ilona Sanoo:
Tammikuun 2. 2009 klo 22:51

Käsittääkseni kylmä vapauttaa kehon omaa kortisonia, joka auttaa kipuun.

Minullekaan ei sovi kylmä, vaan lämmin. Joskus jo kuuma suihku auttaa kipuihin, toisinaan saunominen. Minulla ei ole fibroa (se ei siedä kuumaa).

Ilona Sanoo:
Tammikuun 2. 2009 klo 22:52

Kipulääkkeistä: Minä käytän boolia, johon kuuluu tulehduskipulääkkeet, parasetamoli, panakodeiini ja tramadoli. Noita kahta ei tosin yhtä aikaa, koska kyseessä on kaksi lamaavaa lääkettä.

Johanna Sanoo:
Tammikuun 3. 2009 klo 0:32

Hei Ilona!
Tuota en ole kuullutkaan, että fibromyalgiaa sairastavat ei kestä kuumaa. Onko näin? Minä en tiedä fibromyalgiasta juuri mitään, mutta onneksi silläkin rintamalla tutkimukset edistyvät koko ajan ja niin saadaan uutta tietoa niin kuin meidän Ehlers-Danlos syndroomastakin.
Minun booliini kuuluu tällä hetkellä Panacod + Ardinex -yhdistelmä. Minulle se toimii hyvin, mutta ongelmana se että annokset suuria ja huoli sisuksista.

Johanna Sanoo:
Tammikuun 3. 2009 klo 1:29

Me Ehlers-Danlosia sairastavat olemme niin erilaisia. Olen kuullut monia tapauksia, joissa kylmä auttaa kipuihin vaikka fibromyalgiaa ei olisikaan. Minulle ainakin se Raynaudin oire aiheuttaa sen, etten voi käyttää kylmää. Kaikilla EDS:a sairastavilla ei ole tätä Raynaudin oiretta. Me olemme niin erilaisia.
Nyt näiden keskustelupalstojen avulla on hieno mahdollisuus kuulla uusia ideoita ja hoitovaihtoehtoja esim. kivunlievitykseen ja muutenkin keskustella näistä asioista.

Maria Sanoo:
Tammikuun 3. 2009 klo 1:41

Hei Marjo!
Kiitos vinkistä! Täytyy kokeilla. Minulla on EDS I ja minulle ei tahdo sopia lämpöhoito. Saunassa tulee tosi huono olo. Kylmää en ole kokeillut. Avantoon en taida vielä uskaltaa pulahtaa, mutta olen menossa kuntoutukseen niin voisin ehkä kysellä jos saisin luvan mennä siihen “jääkaappiin” siihen kylmähuoneeseen. Saattaisi auttaa. Suuret kiitokset!

marjo Sanoo:
Tammikuun 3. 2009 klo 11:56

hei!
minä kokeilin lämpö hoitoa niska särkyyn,vuosia sitten ei ollut apua,sauna minulle kyllä sopii.
avantouinti kannattaa aloittaa syksyllä, kesän jatkoksi ,silloin siihen jää “koukkuun”
raunaydin oireyhtymä oli minulle uusi. en ole ennen kuullutkaan?
ystävälläni on fibro.hän kyllä saunoo. kiitos taas uusista tiedoista.
tosi hieno juttu nämä sivut.

Ilona Sanoo:
Tammikuun 3. 2009 klo 14:55

Minulla ei ole fibroa ja eikä siksi omaa kokemusta saunan vaikutuksista fibroon.

Joissain yhteyksissä fibromyalgian oireeksi vain listataan “saunakrapula”, eli kiputilan paheneminen saunan jälkeen. Ei sen silti tarvitse kaikkien kohdalla toteutua.

Johanna Sanoo:
Tammikuun 3. 2009 klo 15:08

Minulle sauna ei sovi laisinkaan. Tulee todella huono olo. Miltä ne Ilonan saurareissut tuntuvat?

Äidistäni voin sanoa, että kun hän on jossain lämpimässä maassa esim. Kreikassa, niin hänen kivut vähenevät. Hän nauttii elämästään. Kävely on helpompaa ja jalkojen turvotuskin laskee. Jostain syystä hänen nilkkansa turpoavat ja ovat kuin tukit. Lämpö todella auttaa. Tietenkin on yksilöllisiä eroja mutta monelle lämmöstä on apua.

Minä taas jos menen kuntoutukseen, niin se savikääre on mahtava (mikä se nyt oli nimeltään). Tekee muuten mukavaa kipeälle selälle.

Raija Sanoo:
Tammikuun 5. 2009 klo 0:02

Heippa kaikki keskusteluun osallistuneet.
EDS:lle suositellaan vain paracetamolin johdannaisia eli Panacod, Panadol, Panadol forte ym. siitä syystä, että pelätään voimakkaampien lääkkeiden aiheuttavan suolistoverenvuotoja. Tramal ei kuulu em.lääkkeisiin, mutta on vahva ja kuulemma sopiva jos sen sietää. Minä en sitä kestä kuten en kestä Indometiiniakaa vaan se vie jalat alta pariksi tunniksi.
Nuorempana n.3-4 kymppisenä en kestänyt saunaa enkä avantoa, mutta 45:stä asti olen nauttinut jo molemmista, mutta saunan pitää olla tosi kuuma 80+++110 muuten tulee paha olo.
Olemme yksilöitä

Mari Sanoo:
Tammikuun 5. 2009 klo 18:57

Hei! Olen lukenut, että lääkkeet eivät välttämäti tehoa niin hyvin Ehlers-Danlos synroomaa sairastaville kuin muille. Minulle tämä ainakin pitää paikkansa. Onko muita, joille lääkkeiden teho on alentunut?

marjo Sanoo:
Tammikuun 6. 2009 klo 11:25

hei kaikki!
tuosta lämpimästä ja kylmästä,vielä.
minulle lämpöiset talvimatkat sopivat oikein hyvin. ei särje paikat,olen luullut sen johtuvan lomasta, kun saa paikat levätä.molemmat yhdessä vaikuttaa tietysti,
viime reissulla huomasin lentokoneessa istumisen vaikuttavan lonkkaan 14h. samoin autolla ajossa lonkka alkaa särkemään.eli istuminen ei minulle sovi.kiitos taas kaikille kirjoituksistanne.

Mervi Sanoo:
Tammikuun 13. 2009 klo 8:36

Hei!
Vinkki Panacodista!
Vuosien mahatutkimukset takana. Letkua on tökätty kummastakin päästä ja aina ihmetelty miksi maha on löysällä, kipeä jne. Markkinoille tuli Kela-korvattava Panacodin rinnakkaisvalmiste CODAXOL 500MG/30MG. Aluksi en huomannut, että mahavaivat hävisivät. Vaihdoin jälleen takaisin Panacodiin josta tuli myös Kela-korvattava ja yllätys yllätys mahavaivat alkoivat jälleen. Eli Panacod aiheuttaa ne mahavaivat! Ei kodeiinivalmiste vaan Panacodissa on jotain mikä ei sovi.

Codaxol-tabletti on kuitenkin melko suuri ja juuttuu kurkkuun kiinni tai jotenkin sen mallinen tai sellaiset aineosat (?). Tabletin otettuani kurnutan kuin sammakko.

Ainakin Paramax-Cod on Panacod-tabletin muotoinen eli laskee hyvin kurkustakin alas.

Suosittelen kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Ei kannata antaa periksi vaikka yksi kodeiinilääke ei tehoaisikaan. Rinnakkaislääke saattaa sopia!!! ;)

katri Sanoo:
Tammikuun 13. 2009 klo 16:29

Täällä taas se HMS,FM ja välileyrapeuma+ nikamansirtymä ihminen jolla EDS?
Minä en siedä oikein kylmiä ilmoja, mutta sisulla kävin avannossa vähän aikaa.Ensin otti luihin,mutta sitten oikeastaan tuli ihan hyvä olo.Kaipaan lämpöä,ja etelän reisuulla tuntui että kaikki vaivat hetkeski hävisivät.Haluan saunoa, mutta kyllä seur.päivänä on sitten se “saunakrapula”. Minulla näihin kroonisiin kipuihin auttoi hyvn Lyrica tosi pienellä annoksella iltaisin vaan. Välillä siten otan Arcoxiaa tai Buranaa,panadolia tai Voltarenia,kun tuntuu ettei muutoin pärjää.Mutta kyllä sen vatsassa tuntee, ja mulla on vielä GER (gastroenteraalinen refluksi) myös.

Johanna Sanoo:
Helmikuun 18. 2009 klo 16:24

Hei!
Ehlers-Danlosin kivunhoito on tuntunut aivan mahdottomalta. Vuosia olen käyttänyt vaikka minkälaisia koktaileja. Nyt minulle aloitettiin uusi kipulääkitys Durogesic 50 µg -laastari. Kivut katosivat! Tuntuu todella hienolta. Toistakymmentä vuotta kovia kipuja. Luulin jo etten näe kivutonta päivää.

Minulle on jo vuosia ehdotettu tätä lääkitystä, mutta en ole suostunut. Aiemmin käytin Panacodia ja Ardinexia, jotka eivät vieneet kipuja kuin hetkeksi jos ollenkaan.

Pelkäsin aina, että jään jotenkin Durogesic-lääkkeeseen kiinni. Reumatologi ja fysiatrini olivatkin eri mieltä. He sanoivat, että Panacodiin ja Ardinexiin jää kiinni, mutta Durogesiciin ei. Durogesic-laastarista vaikuttava-aine (fentanyyli) vapautuu tasaisesti. Panacod kun vaikuttaa vain 2 tuntia ja sitten vaikutus lakkaa ainakin minulla. Durogesic-laastari vaihdetaan joka kolmas päivä.

Olen erittäin tyytyväinen. Voin suositella teille muillekin! Turhat pelotkin ovat jo karisseet.

Ehlers-Danlos Sanoo:
Huhtikuun 23. 2009 klo 19:09

Onko kukaan kokeillut Norspam-kipulaastaria Ehlers-Danlosin syndroomaa sairastavat. Miten mahtaa tehota?

Rotta Sanoo:
Toukokuun 18. 2009 klo 12:28

Hei!

Minulla on diagnosoitu vain HMS. Mietin tätä lukiessa, että kehtaanko kommentoida tänne mitään.

Lääkkeistä: Minulla on Panadol extend, Burana (+vatsansuojalääke), Panacod ja Tramal. (Panacodia en ota tramalin kanssa yhtä aikaa. ) Jossain välissä oli myös lääkkeenä Lyrica hermosärkyyn ja yösärkyyn Triptyl. Olen myös saanut kortisonia sekä piikkinä, että tablettina. Näitä hoitoja on vaihdeltu, kokeilut ja etsitty sopivaa kombinaatiota jolla pärjää.

Joskus sitä ihmettelee, että miten sisukset kestää kaikki lääkkeet ja miten pysyy tajuissaan päivän, kun yrittää olla töissä.

Ehlers-Danlos Sanoo:
Toukokuun 18. 2009 klo 17:42

Hei Rotta!
Kyllä tänne voi kommentoida. Kuten dosentti Ilkka Kaitilakin sanoi luennossaan, että hänen mielestään Ehlers-Danlos III ja Hypermobiliteettisyndrooma ovat yksi ja sama asia! Tiede on menossa siihen suuntaan.
http://www.edssuomi.blogit.fi/luento

Rotta Sanoo:
Toukokuun 22. 2009 klo 11:06

Itseasiassa löysin nämä sivut jo joskus aikaisemmin, mutta en meinannut millään kehdata kirjoittaa mitään.

Meillä on perheessä taipumusta nivelten yliliikkuvuuteen. Mutta esim. äidilläni ei ole toistuvista nivelten sijoiltaanmenoista huolimatta kroonistunut hankalia kiputiloja. Minä taas olen saanut ne kivut, vaikka varsinaisia vammoja on kertynyt vähemmän.

Itselläni hms-kipuihin liittyy “auraoire”. Siis usein ennenkuin kivut kovenee, iskee ihan tajuton uupumus. En tiedä auttaisiko vippaskonstina se, että jo tuossa uupumisvaiheessa ottaisi enemmän särkylääkettä. (Nyt vasta tuli mieleen.) Onko teistä jollain kokemusta ja hyvää neuvoa tästä kipu+uupumus- asiasta?

Elän toivossa, että todellakin käy niin, kuten HMS:n yhteydessä usein ennustetaan. Ikääntyminen helpottaa tilannetta. =)

Ehlers-Danlos Sanoo:
Toukokuun 29. 2009 klo 19:13

Hei Rotta!
Kyllä tänne uskaltaa kirjoittaa!!! Tuttua tuo kipu+uupumus. Paras lääke on uni. Minä ainakin kaadun sänkyyn. Toisten sitä on vaikea välillä ymmärtää.

Toistakymmentä vuotta sitten fysiatri sanoi, että kunhan se selkä alkaa jäykistyä, niin kivutkin lievittyvät. Nyt tämä prosessi on meneillään. “Luutumisprosessi” on hidas ja kivulias mutta toivossa on hyvä elää.

Kun on Ehlers-Danlos diagnoosi, niin oikeastaan et tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Uusia oireita ilmenee jatkuvasti. Kuten itsellänikin on ollut HMS-diagnoosi alkujaan, niin liputan kovasti kaikille HMS-diagnoosin saaneille. Kannattaa seurata tilannetta. Terveydentila saattaakin muuttua kummasti EDS:n suuntaan.

Rotta! Kysele tarkemmin sukulaisiltasi onko heillä mahd. jotain EDS-tyyppisiä piirteitä. Minäkin tein sukuselvitystä ja sieltähän selvisi vaikka mitä. Tulostin tuon dos. Ilkka Kaitilan luennon ja käskin sukulaisten lukea ja merkitä jos tuntuu jotenkin tutulta tai jollain suvussamme on jotain…

Fysiatri Seppo Villanen kysyi minulta, että olenko koskaan miettinyt sitä, miksi suvussani kaikilla tämä EDS on niin erilainen. Hän selitti sen erit. tarkkaan, mutta ikävä kyllä en osaa siitä kertoa tarkemmin muuta kuin että näin on!

Rotta Sanoo:
Kesäkuun 10. 2009 klo 13:07

Kiitos kannustuksesta, Ehlers-Danlos! :)

Akilleija Sanoo:
Lokakuun 31. 2009 klo 17:30

Minulla kylmä ei sovi ollenkaan,sillä se tekee niin kamalat kivut, ettei niitä kestä kukaan. Lämpö lievittää, esim. sormien hinkkaaminen kuumassa vedessä helpottaa hetkeksi, mutta ei siitäkään pitkäaikaista apua ole.
Sitä minä kysyisin, että onko kenelläkään käytössä esim. polvitukia? Millaisia ne ovat käytössä?

Ehlers-Danlos Sanoo:
Lokakuun 31. 2009 klo 20:16

Hei Akilleija!
Minulla on useita kymmeniä polvitukia ym. Millaisia polvitukia ajattelit, siis patellaluksaatioon vai kipuun?

Akilleija Sanoo:
Lokakuun 31. 2009 klo 21:12

No, se on vasta ajatus. Minulla on todettu tosi liikkuva patella ja kävellessä sen huomaa, että välillä joutuu kävelemään ihan ihmeasennoissa, kun polvi menee vika-asentoon. Jalka tuntuu tosi huteralta ja saa pelätä, milloin se sippaa alta. Muitakin ongelmakohtia on. Omalääkärin kanssa vain oli puhetta, että voisin mennä fysioterapiaan puhumaan, jos saisin polvituet lääkinnällisenä kuntoutuksena, olisi kiva tietää käyttökokemuksia, onko niistä enemmän hyötyä kuin haittaa. Entä yötuet. Onko sellaisia?

Ehlers-Danlos Sanoo:
Lokakuun 31. 2009 klo 22:32

Sama täällä, joudun kävelemään ihmeasennoissa, kävelen polvet koukussa jotta lumpiot pysyvät paikoillaan. Polvilumpioni ovat luksoineet tuhansia kertoja. Yksi Campin pieni polvituki on todella hyvä patellaluksaatioihin, (Polviortoosi
Genu Carezza Patella Stabilizer 8360). Voit katsoa esim. Respectan sivuilta alaraajaortoosit http://www.respecta.fi/uploads/pggfj28w66cfhbv.pdf

Mielestäni yöllä ei kannata pitää tukea jos ei ole välttämätöntä. Ehlers-Danlosia sairastavilla iho on yleensä herkempi kuin normaalisti. Iho ei kestä jatkuvaa tukea. Yleisesti ottaen jos tuetaan myös patellaa, niin polvituet (ainakin minulla) aiheuttavat myös kipua, minulla on kyllä ollut useita leikkauksia. Eivät ne polvituet kovin mukavia ole. Toisaalta ilman polvitukia en pystyisi kävelemään!!! Niissä on suuria eroja. Neopreemi-materiaali hiostaa kovasti, en suosittele. Vuosia olen käyttänyt (Polviortoosi Lateral ”J”).

Sain juuri maksusitoumuksen uusiin polvitukiin. Täytyy tutustua jälleen valikoimiin.

Ilona Sanoo:
Marraskuun 17. 2009 klo 16:19

Minullakin on sijoiltaan menevät polvilumpiot. Toinen leikattiin. Tosin korjausleikkauksen hyötyjä ei nyt 12 vuoden jälkeen enää oikein havaitse…

Polvien suhteen minulla on enemmän ongelmia löysien polvinivelien suhteen. Ne ovat instabiilit vähän joka suuntaan.

En voi pitää korjaavia sivukiskollisia tukia, koska polvet ovat virheasennossa. Sen sijaan sain tällaiset tuet:
http://www.ossur.com/?PageID=13231

Ne ovat hyvät, koska kävellessä polvi ei pääse tekemään ylimääräistä liikettä taakse eikä sivusuuntaan.

Minna Sanoo:
Marraskuun 25. 2009 klo 17:05

Minulla tämä “sairastaminen” on vasta alkumetreillä, vaikka koko elämäni olen tiennyt että nilkat, polvet, lonkka, ranteet ja leukanivel luksoivat herkästi.

Tämän syksyn olen sitten sairastanut selkää. Keskiselkä on kipeytynyt jyrkkenevän lordoosin vuoksi. Kipuni on toisinaan piinaavaa ja jatkuvaa ja toisinaan saattaa mennä viikkokin ilman kipua.

Kuitenkin heti alkuun huomasin että kivun yllätteässa Burana 600 ei auta ollenkaan. Lääkäri määräsi Voltarenia, joka auttoi alkuun mutta nyt ei taas mitään tekoa silläkään. Panacodia olen syönyt tarvittaessa ainakin öisin että saisin nukuttua.

Nyt on taas selkä kipeytynyt niin että jouduin saikulle. Tällä hetkellä yritän selättää kivun coctaililla: Ketorin 100mg x2, PAnacod x 3 ja Somac x 1(vatsan suojalääke).

MIkään ns tulehduskipulääke ei yksinään ole vienyt kipua, ja vaikka muuten pystyisin olemaan töissä (koska liikuntakyky on tallella), en voi Pancod-huuruisena tehdä työtäni.

Kylmä ei tee minulle hyvää… tai en tiedä miten se selkään auttaisi, mutta esim. avantoon en pääse koska olen todella kylmän arka. Jalkojani alkaa sattumaan järkyttävästi jos pistän ne kylmään veteen sekunniksikaan. KÄsissäni kylmän arkuus haittaa esim. kylmän juomalasin pitämisessä tai jääkaapissa ollut voiveitsi voi saada aikaan reaktion jossa heitän veitsen käsistäni kivun yllätteässä.

Lämpö tekee hyvää. LÄmpöpussi selällä auttaa ihanasti.

akilleija Sanoo:
Marraskuun 25. 2009 klo 18:14

Minulla on kylmän suhteen sama juttu. Kädet varsinkin saattaa kylmällä ilmalla jos ei ole käsineitä tulla niin kipeiksi, että on pakko päästä jonnekin huljuttamaan niitä kuumassa vedessä ja esim. kylmän pyykin ottaminen pesukoneesta tekee heti kipureaktion joka tuntuu sydämessä saakka. Lämpö on tosi hyvä keino lievittää kipua.

Akilleija Sanoo:
Joulukuun 14. 2009 klo 13:24

Sain juuri kielteisen päätöksen polvitukiasiaan. Polvessa, kun ei ole todettu läkinnällisen kuntoutuksen oikeuttavaa lääketieteellistä diagnoosia. Kuitenkin, kun polvituki on ollut käytössä on liikkuminen ollut varmempaa. Nyt ei auta kuin mennä köpötellä hiljakseen ja varoa, ettei jalka mene alta. Kyllä tuli hömelö olo, kun päätöksen luin. Ei minulla ole itselläni varaa polvitukia ostella.

Ehlers-Danlos Sanoo:
Joulukuun 14. 2009 klo 13:34

Hei Akilleija!
Aivan käsittämätöntä! Voitko valittaa päätökseen? Meneekö sinulta muuten patella pois sijoiltaan? Kysyitkö polvitukia terveyskeskuksesta vai miten?


akilleija Sanoo:
Joulukuun 14. 2009 klo 15:05

Juu. TK:stapa hyvinkin, kun omalääkäri mainitsi asiasta. Oli sitten polvituet lainassa muutaman viikon. Kai jokaisesta päätöksestä voisi valittaa, mutta kun olen aikoinaan jokusen valituksen tehnyt, niin en mielellään siihen lähde. Täytyy seurata tilannetta ja katsoa sen mukaan ja käydä taas vaikka lääkärissä keskustelemassa. Mutta kyllä hirvittää nyt talvikeleillä, kun kävely muutenkin on sellaista töpöttelyä.
Ei mulla varsinaisesti pois ole patella mennyt, mutta muuten liikkuvalta tuo polvi tuntuu ja patellakin kai hieman sivummassa kuin tavallisesti, en nyt muista miten se sanatarkasti oli epikriisissä.

Minna Sanoo:
Tammikuun 23. 2010 klo 22:06

No kirjoitan tänne koosteen lääkkeistä joita olen kokeillut.

Burana 600mg (ei mitään tekoa)
Voltaren (muutama päivä, auttoi lähinnä lihasjumiin)
Ketorin 100mg (ei auttanut)
Panacod (auttaa nukkumaan hyvin, kipuun hieman)
Lyrica 75mg (ei tehoa kipuun, aiheutti pahaa muistamattomuutta, joten jätin kokeilun sikseen, mutta nukuin kuin pieni possu).
Litalgin (ei tehoa)
Triptyl (ei tehoa kipuun, mutta nukun paremmin?? ja olen paremmalla tuulella)

Nyt siis mennään edelleen Panacodilla (jota käytän pahoina päivinä) ja Triptyliä kokeilen nyt parantamaan öitä.

Lopetin tulehduskipulääkkeitten syömisen, koska Villanen kielsi vuotoriskin takia ja toisaalta ne ei mitään auttaneetkaan… turhaan siis paukutan munuaisiani ja lisään vuotoriskiä.

mitä Sanoo:
Helmikuun 16. 2010 klo 0:46

Toimiiko se yleisempi keskustelukohta enää ollenkaan. Ylläpidetäänkö näitä sivuja enää ollenkaan.

Eds Sanoo:
Helmikuun 16. 2010 klo 2:16

Ilmeisesti viestejä on niin paljon, että tuo “yleinen keskustelukohta” on täyttynyt.

Eds Sanoo:
Helmikuun 16. 2010 klo 2:18

Ilmeisesti viestejä on niin paljon, että tuo “yleinen keskustelukohta” on täyttynyt. Yritän luoda uuden piakkoin. Luen jokaisen viestin joka sivustolle lähetetään ja yritän myös vastata.
kiitos Sanoo:
Helmikuun 16. 2010 klo 18:31

Kiitos paljon eds.

Minna Sanoo:
Maaliskuun 20. 2010 klo 19:05

TÄytynee päivitellä kivunhoito-asioita…

Olen nyt sitten ehdoton Triptylin kannattaja! Auttaa selvästi selkäkipuun, mutta vaikutus tulee paljon jälkijunassa, eli täytynee syödä jonkun aikaa ennen kuin huomaa eron. Ja jos erehtyy pitämään välipäivän triptylissä niin jo tulee kivut takasin tosin taas päivän viiveellä ja sitten vaikutusta saapi taas odotella.

Niin ja tuo 10mg annos ei vielä auttanut paljon mitään mutta 30mg/vrk annoksella on jo huomattava ero mulle :)

PAnacodiin kehittyi toleranssi minun kohdallani ja siirryin nyt Tramaliin.

Johanna Sanoo:
Maaliskuun 21. 2010 klo 10:51

Hei Minna!
Minulla tuli Triptylista mahdoton uni. Nukuin 24 h/tunti. Käytin sitä yli 3 kk ja sama vain jatkui.

Minullekin tuli joskus toleranssi Panacodiin, sitten siirryin Tramaliin ja siihenkin tuli toleranssi ja sitten siirryin jälleen Panacodiin joka jälleen auttoi.

Serotoniinikin on muuten erittäin hyvä kipukynnyksen kohotukseen esim. 20 mg/vrk. Sillä on toisenlainen vaikutus, se piristää ja antaa voimia. Oletko kokeillut?

Minna Sanoo:
Maaliskuun 23. 2010 klo 19:16

Minulle Triptyl on kyllä ollut hyvä. Alkuun väsytti aamuisin, mutta nyt olen ollut virkeä ja aikaansaapa ja aloitekykyinenkin (joka tietysti on huono, kun ei pysty toteuttamaan mahtavia ideoitaan selän takia :D
Hyvä tietää, että jos Tramaliin kehittyy toleranssi, voi siirtyä sitten taas Panacodiin.
Nyt on menyt eka vuorokausi niin, että otin Triptyliä 30 illalla ja 20 aamulla. Kun tää purkki loppuu niin alan syömään 25+25mg.
Tää päivä on mennyt hyvin :) Tosin vasta klo 14 alkaen aloin olla enemmän jalkeilla kun piti viedä poika jumppaan.
Sain myös Tramal retard-depot -reseptin. Jota olisi sitten tarkoitus syödä säännöllisesti ja sitten lisäksi tavis Tramalia läpilyöntikipuihin. Mutta kokeilen nyt ensin miten tuon Tiptylin nosto vaikuttaa.

Anska81 Sanoo:
Huhtikuun 9. 2010 klo 20:39

Kipuläkkeistä (olen kokeillut Panacodia, Voltarenia, Arcoxiaa…) ei ole meikäläiselle ollut juuri mitään hyötyä, lähinnä auttaa lievästi pahimpina kipupäivinä. Samoin epilepsialääkkeet kuten Lyrica ja Meloxicam Orion olivat kohdallani susia, kun kivunhoidollista vaikutusta ei juuri ollut, mutta kävelin päin seiniä ja meinasin ajaa autolla kolarin keskittymisvaikeusten seurauksena.

Jatkuvassa käytössä minulla on enää Triptyl 10 - 30 mg illassa. Triptyl auttaa minulla tasaamaan ja varmistamaan unta ja tykkään, että tästä on ainut todellinen apu pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Kun reilu vuosi sitten kivut olivat ns. “aktiivisessa” vaiheessa eli kun olin vasta saanut diagnoosin eikä liikunta ja lepo olleet vielä tasapainossa, Triptyl tuntui täysin tehottomalta, mutta tilanteen rauhoituttua kokeilin tuota uudelleen, niin olen sen nyt myöhemmin säilyttänyt hyvän pitkän käyttökokemuksen myötä.

Vinkkinä voisin heittää, että oletteko kokeilleet piikkimattoa? Itse käytän tuota säännöllisesti katkaisemaan kipua. Kipu ei välttämättä häivy kokonaan eikä vaikutus kestä kuin sen aikaa kun matolla jaksaa makoilla (kun minulla suurimmat ongelmat selän kanssa), mutta puolen tunnin livitys on iso helpotus ainakin minulle ja auttaa jaksamaan. Piikkimaton teho perustuu käsittääkseni tuohon vastaärsytys-ajatukseen eli aivoihin meneviä kipuviestejä voi estää kulkemasta vastaärsytyksellä. Itse olen tuota ajatusta hyödyntänyt myös hierontakintaiden muodossa eli kun aamulla kivut ovat estäneet paitsi heräämistä, niinmyös toiminnan aloittamista ja silloin reipas ihon hierominen kintailla laittaa veren kiertämään ja auttaa hetkeksi unohtamaan sen äkäisimmän kivun. Ja tuleehan siitä muutenkin hyvä olo.

Huomasin, että täällä on mietitty tuota kivun ja levon suhdetta ja oikeasti mielestäni yksi tehokkain kipulääke on riittävä lepo. Olen kohdallani huomannut, että pahina kipujaksoina on vaikea, lähes mahdoton nukkua ja kivut tuntuvat väsyneenä entistä ikävämmiltä. Ja kun kerran saan pari yötä nukuttua edes kohtuudella, niin sitten sitä nukutaankin urakalla monta viikkoa kellon ympäri ja päivänokoset päälle.
Ja varsinaisen nukkumisen lisäksi suosittelen kyllä kivun hoitona rentoutusharjoituksia. Ainakin minä jännitän kroppaa kipeänä ihan turhaan ja sen seurauksena on lisää kpuja ja lihasjäykkyyttä. Rentoutusharjoituksilla saan noita turhia lihasjännityksiä pois ja mielikin on virkeämpi. Ja tiedoksi niille joille ajatus rentoutusharjoituksista on uutta, että tietoiset rentoutusharjoitukset saattavat olla keholle fysiologisessa mielessä tehokkaampia kuin kunnon yöunet ja rentoutusharjoituksen aikana keho erittää stressiä lievittävää hormonia. Ja kun tiedossa on, että jatkuva kipu on fysiologisesti keholle sama tila kuin jatkuva stressi, joka laittaa kehon hormonitoiminnan epätasapainoon (keho tuottaa jatkuvasti juokse-tai-kuole-hormoneita). Ja tosiaan samat hormonit menevät sekaisin myös ihmisen sairastuessa masennukseen, joten tätä mekanismia tarkastellen selittyy miksi kroonisesta kivusta kärsivillä esiintyy yleensä masennusta. Ainakin minulle kipupsykologi selitti pitkän tovin siitä, kuinka ei tiedetä varmuudella yksilöiden kohdalla kumpi oli ensin, muna vai kana eli kipu vai masennus. Itselläni aiheuttaja oli kipu, mutta mekanismi voi siis toimia myös toisin päin….

EDS Sanoo:
Huhtikuun 9. 2010 klo 21:22

Hei!
Niin, Ehlers-Danlosin syndrooman kipumekanismi kun on erilainen kuin “normaalisti”. Tällaiseen kipuun ei ole kehitetty lääkettä ja sen vuoksi kipulääkkeet eivät auta. Mikä on hyvä muistaa, että EDS-kipu ei ole psyykkistä kipua. Hyvin harva lääkäri ymmärtää tätä. Fysiatri Villanen kirjoitti tästä sairauskertomukseen selityksen…

Ruodoton Sanoo:
Syyskuun 14. 2010 klo 22:17

Oletteko te toiset törmänneet pahoihin allergisiin reaktioihin, noin niin kuin ihan yleisesti? Liittyykö allergiaherkkyys tähän EDS kuvioon, vai onko vain “sivuosuma” tässä sairastelussani?
Minua kiusaa hankalat ristikkäisallergiat, kuten koivun kukinnan aikaan keväällä suomalainen tuorekurkku on kielletty…
Lisäksi nämä kipulääkkeet tekevät jos millaisia oireita, Panacod aiheuttaa sappikohtauksen, Arcox hengenahdistusta, Lyrica turvottaa, jos annosta nostaa aloitusannoksesta, triptyl ja neurotolslow + ardinex aiheuttavat lääkäpäänsäryn. Lisäksi liima-allergia tuo varmasti ongelmia, jos pääsen testailemaan kipulaastareita :(
Lääkityksestä, tällähetkellä menee Tramadol Hexal 3×100mg, lyrica 2×75mg (aika turha) ja Orudis 100mg tarvittaessa, josta olen saanut todella ison avun Tramadolin kanssa.
Mikä alue teillä kipuilee eniten?
Itselläni on tuo lanneranka tällähetkellä se pahin, samoin lonkat. En pysty olemaan selälläni ja yöllä kun yritän nukkua kyljellään, alkavat lonkat särkemään… eli yöt ovat melko hankalia,
Tuolta lueskelin myös lämpötilojen vaikutuksesta ja olen kympillä lämpimän ystävä, saunassa käyn päivittäin. Jos päiväkin jää väliin, tuntuu kuin luita palelisi ja sääret särkevät todella pahasti! Olen huomannut myös ns. kylmiä kohtia jaloissani, tosin epäilen niiden johtuvan tuosta lannerangan vammastani - madaltumat ja pullistumat ilmeisesti häiritsevät verenkiertoa…
Kylmä on todella kauhistus - pelkään talvea ja varsinkin hyistä viimaa!!! Haaveilen pääseväni talveksi keskieurooppaan, mutta taitaa jäädä haaveeksi - ehkä sitten vanhana :)

eds Sanoo:
Syyskuun 14. 2010 klo 22:54

Hei Ruodoton! Vastaan nyt pikaisesti, että Panacod aiheuttaa sappikohtauksen eli se on normaalia. Tiedän tästä, koska olen kärsinyt sappivaivoista nyt 2 vuotta eli on tuttua.

Liima-allergiasta, niin minullakin on liima-aineille allergia, mutta kylläkin sen vuoksi että liimoissa varsinkin laastareissa on yleensä kobolttia (kobolti sisältää nikkeliä). Minulla on erit. paha nikkeliallergia. Onko sinulla nikkeliallergiaa. Jos on niin se lievempi kipulaastari ei varmaankaan sovi. En muista varmasti, mutta olikohan sen nimi Norspan. Se on todella suuri laastari ja sellainen että iho lähtee kun sen ottaa pois. Durogesic on pieni laastari ja yllättävää mutta se ei aiheuta ongelmia.

Minäkin pidän lämpimästä. Kylmää en siedä lainkaan. Olen jostain lukenut, että Raynaudin synd. on “yleistä” EDS-tapauksilla. Raynaudin synd. on valkosormisuus erit. käsissä mikä tulee kylmästä.

Äitini nauttii olostaan välimerenmaissa juuri lämmön vuoksi. Hän aina sanoo kun siellä on kipuja paljon vähemmän.

kuljen ja kuuntelen Sanoo:
Marraskuun 2. 2010 klo 20:40

oma kipu hypoteesi :)
kroonisella kivulla on tekemistä autonomisen hermoston kanssa.(sympaattinen ja parasympaattinen hermosto)(ying&yang).noradrenaliini.
itselläni on kipulääkkeenä normaalit paratabs,panadol & burana.lisänä neurotol slow.kyseisen lääkkeen oton jälkeen unet palasivat ja uni on selvästi parempaa.lisäksi lääke on halpa.neurotol slow tasapainottaa hermosolujen yliärtyvyyttä.käytössäni on myös verisuonistoa rentouttava ja verenpainetta alentava nipangin.ei suositella käytettäväksi neurotolin kanssa yhtäaikaa.nipanginista on minulle näin selitetty “kivun/asennon aiheuttama lihasjännitys aiheuttasi lihaksen hapenpuutteen joka johtuu verisuonten supistuksesta/asento painauma.(esim.reunaud)
kyfoosihan aiheuttaa kaulaverisuonten ja hermojen “ahtautta” kun asento painuu.
kirurgian professori selitti rintaranka kipua kylkiluiden päässä .hermoradat kulkevat selästä joten kipu olisi selästä johtuvaa (rasitus).jolloin selän kunto on olennaista kivun hoidossa.hyvät vatsalihakset erittäin tärkeitä.
itse käyn kuukausittain kalevalaisen kansanparannus seuran jäsentenkorjaajalla käsittelyssä. virhe asennoista johtuvien lihasjännitteiden/heijasteiden poistaminen suoristaa selkää ja parantaa kipuja.(/www.kansanlaakintaseura.fi) .näillä mennään kun muutakaan ei voi.

vaivainen Sanoo:
Marraskuun 13. 2010 klo 17:18

Hei,

Missä olette käyneet kuulemassa diagnoosinne?
Useita vuosia on ollut kipujen, sijoiltaanmenemisien, yliliikkuvuuksien ja jokaöisten raajojen puutumisien takia ongelmia, mutta mitään apua en ole onnistunut saamaan.

Onko virallisen diagnoosin hankkimisesta ylipäätään mitään hyötyä?

Oireet pystyn kuitenkin itsestä selvästi tunnistamaan
http://en.wikipedia.org/wiki/Ehlers%E2%80%93Danlos_syndrome
http://fi.wikipedia.org/wiki/Beightonin_kriteerit

Iho on erittäin venyvä, saan taivutettua jokaisen sormen kiinni ranteeseen, polvet ja kyynerpäät taittuvat yli, saan molemmat lonkat sijoiltaan, sekä kämmenien saaminen lattiaan on aina ollut helppoa.

akilleija Sanoo:
Marraskuun 26. 2010 klo 9:45

Minä jouduin käymään Helsingissä asti yksityisesti, kun en saanut muuten selkeää vastausta, onko vai ei? Asia jätettiin ikään kuin ilmaan roikkumaan, niin ainakin itse asian koin.

Jotkut ovat tainneet saada tutkimukset käyntiin omalääkärinkin kautta. Riippuu minun nähdäkseni aika paljon paikkakunnasta ja lääkäreistä, miten suhtautuvat asiaan.

Minusta oikean, selkeän diagnoosin saaminen on tärkeää, vaikka parantavaa hoitoa ei olekaan. Kuntoutuksessa esimerkiksi on tärkeää huomioida, että kaikki ei välttämättä sovikaan EDS-potilaalle ja oikea diagnoosi varmistaa oikeanlaisen kuntoutuksen.

Tosin EDS tunnetaan aika huonosti yleislääkäreiden piirissä ja erikoislääkäreistäkään ei kaikki taida asian luonnetta ymmärtää.

Sinuna yrittäisin kuitenkin ensin omalääkärin kautta jatkoselvityksiin, jos sinulla on hyvä lääkärisuhde. Esittäisin nuo kriteerit ja kysyisin suoran kysymyksen, onko vai ei?

Diagnoosilla on myös merkitystä omaisten, ja mahdollisten lasten kannalta, koska kyse on geneettisestä sairaudesta ja siihen joissain muodoissa liittyy sivukomplikaatioita (katso Kaitilan luento)

Tiina Sanoo:
Maaliskuun 18. 2011 klo 12:42

Kun sain tällä vkolla EDS III -diagnoosin olen ensimmäisen kerran elämässäni uskaltanut myöntää itselleni, että koko ajan särkee ja sattuu. Ei myöntäminen yhtään kipuja ja särkyjä ole vähentänyt, mutta jotenkin tuntuu, että nyt niiden sietäminen on helpompaa. En pysty syömään särky- ja kipulääkkeitä kovinkaan paljon, kun niiden seurauksena on maha ja suolisto aivan sekaisin ja sitten ei tule mistään enää mitään…huoh..
Olen miettinyt tuota ORTONin kipuklinikalle menoa, kun jatkuva kipu&särky vie voimat ja olen kyllästynyt loputtomaan väsymykseen&voimattomuuteen.
Onko kellään näkemyksiä/kokemuksia?

Miia Sanoo:
Maaliskuun 18. 2011 klo 14:51

Hei Tiina!
Tuttua mitä kirjoitit. Yleensä kipupolilla ensin kokeilevat triptyyneitä eli masennuslääkettä. Se toimii hyvänä kipulääkkeenä joillain. Sitä otetaan vain pieni annos, ei sellaista annosta joka on masentuneilla. Ongelmana tämän lääkkeen kanssa on, että se väsyttää. Olen kokeillut nämä kaikki lääkkeet. Suosittelisinkin serotoniinia!!! Sekin on masennuslääke, mutta jo pieni annos serotoniinia auttaa kipuun! Se ei tee väsyneeksi vaan iloiseksi ja se antaa voimaa. En voi ymmärtää miksi noita väsyttäviä lääkkeitä syötetään kun serotoniini on elimistön normaali aine eli ei ole kyseessä ns. lääke. Pieni annos toimii todella hyvin. Selkäni on niin kipeä etten meinannut millään kestää. Lopulta kipupolilla kokeilivat serotoniinia ja sen jälkeen elämäni muuttui. Kipua sietää erilailla.

Tiina Sanoo:
Maaliskuun 18. 2011 klo 15:26

Serotoniinia olen syönyt jo vuosia. Ilman sitä tulen itkuherkäksi raivottareksi. Huvittavaa sinänsä, että olen vuosia ollut sitä mieltä etten ole mielestäni masentunut, mutta kun on helpottanut oloa niin olen kiltisti popsinut. Ja nyt tajuan, että kun koko ajan särkee ja sattuu niin “hulluksihan” siinä tulee.
Aikojen alussa kun selkä jämähti niin, etten pystynyt liikkumaan olenkaan ja kaikkea aivokalvontulehduksesta lähtien epäiltiin. Sain jossain joltain lääkäriltä masennuslääkereseptin ja sain kevyen hepulin kun oletin, että lekuri piti mua vaan sekopäänä….
Näin jälkeenpäin moni asia “huvittaa”. Varsinkin tuo yleisin kommentti, että sinullahan on tosi hyvä liikkuvuus eli mitään vikaa ei voi olla. Luin jostain, että Suomessa hallitaan hyvin jäykkien hoito. Ole siinä sitten :)

Tiina Sanoo:
Maaliskuun 22. 2011 klo 13:17

Hei, löysin tälläisen jutun netistä:
http://www.fysi.fi/fysi_lehti/2_2009/FYSIlehti209_s34-35.pdf
Onko kellään kokemuksia lymfasta kivunhoidossa?

Lumituuli Sanoo:
Heinäkuun 8. 2011 klo 6:34

Hei !

Täällä myös HMS-diagnoosi ehlers danlos tyyppisenä (kuten työterveyslääkärini sanoo). Tällä hetkellä mennään aaltoilevasti eteenpäin. Vuosi 2010 oli erittäin vaikea. Olin silloin vuorotteluvapaalla, ja siihen kipuiluunhan se meni :(. Syksyllä 2010 löytyi myös endometrioosi. Joka osaltaan lisää ongelmia. Olen saanut nyt HMS-diagnoosin Fysiatrilta ja Työterveyslääkäriltä. Äitini ja Siskoni oireilevat myös. Tarkoituksena on todennäköisesti hakeutua Villasen vastaan otolle, vaikka matkaa onkin. Tällä hetkellä lääkkeinä käytössä Noritren yöksi, Panadol forte tarvittaessa, kuin myös Burana 600…. Välillä on parempi ja välillä pahempi. EDS:n viittavia rinnakkaisoireita löytyy, yliliikkuvuuden lisäksi.

Luin tämän koko viestiketjun ja mietin miten teillä muilla hormonikierto vaikuttaa kipuihin? Itselläni on todella paljon vaikutusta. Osa menee tietysti Endon piikkiin, mutta nivelet on tosi laajasti kipeät.

Hirveästi pelottaa tulevaisuus ja työssä jaksaminen. Onneksi työtehtävä on sellainen, että jos töissä pärjää, niin tässä pärjää…

Mukavaa kesän jatkoa :)

Oscar Sanoo:
Helmikuun 17. 2012 klo 11:56

Olen nuori mies ja omistan ärsyttävät nivelet. Varsinaista diagnoosia en ole vielä saanut mutta kaikki oireet kuten, puudutuksen toimimattomuus, vakavat nivelkiputilat, lihalseni ovat vain heikentyneet, noin 80 sijoiltaanmenoa tänä vuonna ( vaikea arvioda koska joka aamu jokin on poispaikoiltaan), tatuointini eivät meinaa millään parantua lisäksi luuni ovat haurastuneet. Äitini on kärsinyt vastaavaa ja hänelle se on laitettu nuorena nopean kasvun piikkiin vaikka hänen kasvunsa oli normaali. Kipullääkkeet eivät pure ja ne ovat muutenkin haitallisia, mitä teen ??

EDS Sanoo:
Helmikuun 18. 2012 klo 10:34

Hei Oscar!!
Jos minä olisin lääkäri, niin antaisin sinulle 100% Ehelrs-Danlosin syndrooma diagnoosin. Minulla on kaikki nuo samat oireet (ei tatuointia). Sinuna menisin Fysiatri Seppo Villasen vastaanotolle Töölön Mehiläiseen Helsinkiin vaikka asuisit missä. On tärkeä saada diagnoosi lääkäriltä jonka sana painaa. Terveyskeskuksesta voit pyytää lähetettä Perinnöllisyyslääk. tiet. yksikköön jos haluat, mutta se kestää kauan ennen kuin sieltä mitään vastausta tulee. Dos. Ilkka Kaitila sanoi, että jos epäillään EDS-synd. niin kannattaisi mennä HYKS:n perin. lääktiet. yksikön tutkimuksiin, ei muualle.

Minulla on tuo sama ongelma että puudutteet ja lääkkeet ei tehoa. Pyysin siitä todistuksenkin, sillä olen joutunut kahteen leikkaukseen missä lääkärit eivät ole uskoneet kun olen kertonut. Minut on jouduttu nukuttamaan kesken leikkauksien. Vaikka päätin, että kuinka paljon vaan sattuu niin kestän sen, mutta kun se osuu johonkin hermoon niin sitä hyppää muutaman kymmenen senttiä levatilta ylös.

Jäbä Sanoo:
Toukokuun 9. 2012 klo 14:17

16 vuotiaalla tyttärellä diagnosoitiin helmikuussa 2012 HUS Kliinisen genetiikan yksikössä Meilahdessa EDS III oireyhtymä (Q79.6). Breightonin asteikolla hän sai 7 pistettä 9:stä. Tyttärellä on lisäksi lievä (?) reuma (2 vuotta) toisessa kyynärpäässä, jota hoidetaan Trexanilla. Hän on menossa leukakirurgiseen leikkaukseen lähiaikoina, koska hammaslääkäri ei voinut juurihoitaa hänen hampaitaan puutumattomuuden vuoksi. Dos Ilkka Kaitilan kirjoituksessa kerrotaan, että nukutus voi olla riski EDS III:lle. Olemme toki kertoneet sairaalaan etukäteen EDS:stä. Tietääkö joku miksi ja minkätyyppinen riski nukutus voi olla? Kuinkahan hyvin nukutuslääkärit tuntevat EDS:n?

Tytär sai noin vuosi sitten Mykoplasma bakteerin, joka aiheutti aivan hirveitä ongelmia hengenahdistuksen ja säryn muodossa. Lääkäreiltä meni noin neljä kuukautta aikaa löytää bakteeri ja lääke siihen! Onko jollakin kokemusta siitä olisiko EDS:llä ollut osuutensa Mykoplasman aiheuttamiin erittäin voimakkasiiin kipuihin?

EDS Sanoo:
Toukokuun 11. 2012 klo 7:55

Hei Jäbä!
Viimeksi kun jouduin leikkaukseen, niin jouduin ennen leikkausta anestesialääkärin vastaanotolle, joka arvioi tilanteen. Hän teki selväksi, että jos haluan leikkauksen niin se on “omalla vastuulla”. Leikkaus meni hyvin.
Muutenkin olen ollut leikkauksessa 17 kertaa. Kaikki nukutukset ok. Selkäydinpuudutuksessa kylläkin oli ongelmia. Sain osittaisen halvaantumisen, joka parani hiljalleen neljässä vuodessa. Yli kaksi vuotta jouduin kävelemään kyynärsauvoilla. Jalan olisi pitänyt parantua 3 kk. Puolet vartalosta on vielä aivan tunnoton, mutta eihän se haittaa. En enää koskaan suostu selkäydinpuudutukseen!!!!

Nukutuslääkärit ja kirurgit eivät tunne Ehlers-Danlosin syndroomaa siis hyvin. Itselläni oli ongelmia viimeksi polvileikkauksessa. Kirurgi ja anestesialääkäri eivät uskoneet, että polvi ei puudu!! Kerroin siitä vaikka miten monta kertaa, mutta nauroivat vain ja jalka puudutettiin. Päätin kestää leikkauksen vaikka sitten sattuisi miten paljon. (Minulla oli kokemusta jo aikaisemmin kun oli sama tilanne). Mutta kun alkoivat poistaa metalleja jalasta sain sellaisen hermokipuvihlaisun että hyppäsin levatilta 20-30 cm + lääkäri peruutti 3 metriä taaksepäin silmät pyöreänä. Hän sanoi, että oli arvioinut tilanteen väärin. Ajattelin vain, että enköhän minä jotain sanonut tästä asiasta. Sitten nukutettiin.
PYYSIN TODISTUKSEN SIITÄ ETTÄ PUUDUTUSAINEET EIVÄT TEHOA!!! Suosittelen!

En tiedä nukutuksen riskeistä.

Pirkko Sanoo:
Toukokuun 14. 2012 klo 0:14

Minulla ei ole EDS diagnoosia, saa nähdä tuleeko sitä edelleenkään. Kaikenlaisia oireita jatkuvasti, kipu niistä pahimpana kymmeniä vuosia, ihmetellään kuinka voi olla niin paljon vaivoja kokoajan. Toivon että saisin jo selvyyden näille asioille. Minulle kävi aikoinaan sillai että polvileikkauksen yhtydessä tarvittiin luuta ja sitä otettiin lonkasta, kun alkoi hakata sitä luuta irti, hihkaisin tosi kovaa, sen jälkeen sain sitten pikaisesti nukutuksen, muistikuvat loppuu siihen. Puudutus ei ollut riittävä, ei siitä onneksi kammoa jäänyt, kummallinen muistikuva kuitenkin.

EDS Sanoo:
Toukokuun 14. 2012 klo 10:12

Hei Pirkko!
Toivottavasti kipujen syy selviää! Tuosta kannattaa mainita lääkärille tuosta puutumattomuudesta. Ja erityisesti sellaiselle lääkärille joka tietäisi jotain Ehlers-Danlosin syndroomasta.

Jäbä Sanoo:
Kesäkuun 15. 2012 klo 14:27

Kiitos EDS vastauksestasi!
Tyttären nukutus ja leikkaus menivät hyvin. Onneksi ainakin nämä lääkärit Kirurgisessa sairaalan hammasleikkauspuolella tunsivat EDS:n hyvin. He suhtautuivat todella asiallisesti ja vastuullisesti EDS:ään. Ilmeisesti tyttäremme oli kuitenkin vasta ensimmäinen tänä vuonna heillä leikattu EDS-potilas.

Nyt vain on vältettävä kaikkia hampaita vahingoittavia aineita (virvoitusjuomat, sokeri yms.) ja hoidettava hampaita kotona hyvin. Eli näin yritetään estää uusien reikien synty. Lisäksi käymme tulevaisuudessa noin puolen vuoden välein hammaslääkärillä hampaiden tarkastuksessa. Jos reikiä kuitenkin syntyy niitä ei saa missään tapauksessa päästää suuriksi!

Janika Sanoo:
Syyskuun 21. 2013 klo 18:16

Moi! Ovatko kanssaseeprat kokeilleet Noritrenia? Ainakin minulle tehosi hyvin, joskin alle 18-vuotiaalle hiukan pitkin hampain annetaan mutta kuitenkin. Pienellä annoksella 5-30 mg välillä olen mennyt, pitkällä aikavälillä auttaa hyvin. Sitten nopeampaan kivunlievitykseen ihan perinteinen Burana 600 mg-Panadol 500-1000 mg -yhdistelmä on yllättävän toimiva. Myös TENS-laitteella annettua sähköä kannattaa kokeilla, minulla lievittää yllättävän hyvin pidempikestoista särkyä! Sitten tietysti stabiloinnit erilaisilla tuilla, yliojentuvuudenesto-ortoosit ja yliojentuvuutta estävät kinesioteippaukset ovat olleet hyviä. Onko kenelläkään kokemuksia joutsenkaulavirheasentoon käytettävistä sormituista sorminivelten stabiloijina? Sormet kun ovat ikävän yliliikkuvat nekin eikä stabiiliudesta tietoakaan, voisivatkohan ne auttaa estävään tahatonta yliojentumista?